Produced by Jari Koivisto






JOSEPHI

Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa


Kirj.

J. F. LAGERVALL



Viipurissa,
J. Cedervaller poikineen,
1847.





        Imprimatur:

        G. Rein.





JSENET.

 JOSEPHI, Egyptiss nimetetty valtikkaaksi eli Maanisksi.
 JACOBI, hnen Iss.
 RUBENI,    |
 SIMEONI,   |
 JUDA,      | Jacobin poikija.
 LEVI,      |
 BENJAMINI, |
 Muita Jacobin poikija ja perett.
 Sangari ja Muita Egyptin virkamiehij.
 Tulkki ja palvelijoita.




1. KOHTAUS.

Josephin Koissa.


1. NYTS.

    Josephi ja Sangari.

SANGARI.
Jo oun jauhoja jakanna
Metrett tuhat tuhatta.
Elosta enimmt salvot
Tmn vuuven vuoisvarasta
Jvt viel jnkseksi,
Turvaksi tulevan vuuven
Kuin ei kukaan siemenij
Kysy, kylvyksi eloa.

JOSEPHI.
Turha tuuma kylvminen;
Tyt tytnt olisi
Kylvmiset, kyntmiset;
Kuin on viel viisi vuotta
Ellei siemenet siki,
Elo eisty kasvussasa,
Kylvyt pse kypsynts.
Varat vuonna vuotuisesa
Kaikki leivksi kahotut,
Elot eineeksi ehitty.
Sitten siement jaamma
Viime vuonna viijenten
Ynn eineeksi eloa.
Sit varten jo varustin
Kahenkaltaiset varukset.
Sit ennen emm anna
Eheet elonjyve,
Joka kelpoisi keollen,
Itvi ihmisillen,
Jotka turhin tunkisivat
Vasten varoituksijamme,
Mtnemn mttisivt,
Siemenkatoon kaivaisivat,
Jospa konsa on ohite
Kylvyaika ammoin mnnyt,
Viel ehtisiit eloa
Ja jos emm ennttisi,
Satu saaha jauhetuksi,
Jauhamatonta jaamma.
Saapi salvot tyhjennell
Purnut puhistoo perite.

SANGARI.
Jo on kansallen omallen
Kyllin kullenkin kylllen,
Tarkoin kullenkin talollen
Kaikki tarpeesa kahotut:
Vaan on viel vaatijoita.
Monta muuta muukalaista,
Monta elonehtijt,
Katras on Kanaankimaalta
Varakkaita vastineella,
Jotka ehtiivt eloa,
Tahtoot tarvistaan rahalla.
Tokko myyv tohtinemma,
Annanko apua heillen,
Taikka tynnnk takaisi?

JOSEPHI (Itekseen).
Kalliista Kanaanmaasta,
Isnmaasta itketyst!
Ehk tuossa tuttujani
Joku joukossa olisi;
Joka saattaisi sanomat
Ett on koti kohennut,
Varat yh vahvistunna,
Veljet suostuneet sovullen.
Ehk lie eloa tarvis
Isll ison pereis,
Koska aikoa kovoa
Mainihtoovat silt maalta,
Siell valittaat vajaata:
Niinm saan sanoman heillen
Ett tll tysin mrin
Eloneinett kertty,
Sstettyn slijihen.
    (Kovasti).
Kysy ensin kyllinmrin,
Kaho kansamme vajaata,
Lainnoin lahjota omija.
Sitten siivenpyyhinnll
Myyvistmm mytvksi
Puoit puhtaasta rahasta,
Hinnoin liijat hinkalomme
Tmn vuuven vuoisvarasta.
Auta avunehtijit!

SANGARI.
Omat on osasa saanut.
Eivt hae, ei halaja
Yli tarpeestaan tahota.
Saatko santoa merest
Lopen loppumaan, samaite
Meijn aitat aivan tyvet
Eivt kansalta Egyptin
Vsyvy omin vkimme,
Hiiventyvy hinkalomme;
Jospa tnne joukoltansa
Kanaanmaalta kaikki kansa
Kerytyisi, kerjliset,
Kaikki nlkiset nkyisi.

JOSEPHI.
Kansalaiset laita kaikki
Tnne, tytyypi kysell
Tarkoin heijn tarvistasa,
Heijn vajaata, varoja
Tuloo tulkin tutkistella.
Ehk toisin toimittivat,
Valittivatkin vajaasa.
Ehk heill toiset toimet
Vallata varat soalla,
Aitat vkise avata.

SANGARI.
Vh on vke heill,
Tyhjt tyhjill varukset
Meijn vallan vastukseksi.

JOSEPHI.
Etp tiije ehk tiell
Salaite sata satoja
Taikka tulolla tuhannet.
Tahon tarkoin tiijustella
Kysell kylt talotkin,
Valtakuntasa varukset,
Luvettoo vkilukunsa:
Vasta voin varan pite,
Vasta varmana levt.
Jospa joutavia puhuuvat,
Sanan sanoovat valella,
Hirtn heijt hiittolaiset,
Kostan koitteesa kovasti.


2. NYTS.

    (Entiset ja Josephin 10 velje polvillaan. Hn heijt tuntoon
    vaan liijoin liikutettuna hn tuskin voipi murtain sanoa).

Sanogaitte Sangarilleh,
Tuolleh tulgillen puhuttah
Mig millih asiah.

    (Liijoin liikutuksin vstksen syrjn
    viitaten veljiin yls nousta).

RUBENI.
Yhet pereell yhell
Asijat, elonehinnt,
Kuin on omat kuivanunna.
Ensin eineeksi eloa,
Sitten siemenet haemma
Kerkisti toisen kerran.

SANGARI.
Tokka totuutta sanonet
Vakaaja, valehtelija?
Uskallatko ukko rukka
Valehella valtikkaallen,
Mahotonta Maanisllen?
Ett ehtimn eloa
Tulitta tukulta kaikki,
Kaikki kaupallen kulitta
Kymmenkunta kyntmiest.
Miss talossa tapaamme
Yhess yheksan miest,
Kymmenkunnan kyntjij?
Kuka korjoa kotinne,
Kenk talonne tavarat?

RUBENI.
Oumma vaat, ei vakaajat,
Pojat yht poikuvetta,
Taimija talon isoimman,
Veljeskunnan kuuluisamman.
Pere pellot pehmittpi,
Vastaiseksi valmistaapi,
Karjan kahtoovat yhess
Pojat, piijat, pojanpojat,
Palkkalaiset paimentaavat,
Vaimot vaatteita tekeevt.
Hoitaat lapset, lapsenlapset.
Noita nuorempi kotona
Varana ismme vanhan,
Sauvana ukon sataisen.
Lohtuttaa ijn lopulla,
Huolen suuren huojentaapi,
Katoomista kauvan sitten
Yhen pojan poikuveesta
Pienn poikana poloissa.
Jot oun outoa osoa
Itkenn isni kansa,
Meijn parvesta parasta
Murhehtinna muihen kansa.
Tuosta muoto muuttununna;
Parran valkeeksi valaissut,
Hapeneeni harmentanna,
Isn itkut katkerammat,
Veljesten vesipisarat.

    (Veljekset kauhistuu).

SANGARI.
Vastapa valetta kuulin
Elmss ensi kerran!
Varsin vakaajat olotta,
Asijanne meijn aitat.
Niihen tiet tiijustella,
Niit tutkimaan tulitta.
Meilt ehitt eloa,
Meilt tahotta tavarat.
Nyt sie vaait vastineella
Rauhassa, rahan eholla.
Vasta vaait valloinvoimin:
Toiste toivoisit toralla,
Vihollissa viimen viij,
Kaikki vallata varukset,
Omistoo omin ksisi
Konsa kotoosi takaisi
Isoin pereeneis peryvyt,
Suurin joukoin jouvuttauvat,
Kaikki kahleihen sepitn,
Rautoin pakanat panetan.
    (Kahtoin Josephii hiljen).
Ei ole eloa myyv,
Einett rahan eholla:
Ne on ostetut omillen,
Oman valtamme varaksi,
Kahottuna kansallemme.
Vaan jos vaihtoa tahotta:
Miesi mieluisa minullen
Yheksst yksi kypi
Palkkalaiseksi paneksen.
En mie vanhinta valihte
Enk elinajaksesa
Ota orjaksi ijite.
Min tahon tarkan miehen
Vaain vaikiaks ajaksi
Tyss tylss avuksi.
Annan aikana kovana
Tarpeenne koko talollen,
Rahata ravinnon laitan.
Konsa aika on ohite,
Katovuuvet karkonnunna;
Sitten siemenet varustan:
Laitan lapsenne takaisi
Poisi poikanne otatta.
Jos ett taho takaisin
Annan arvosa rahana
Miehen hinnan mieluisasti.

RUBENI.
Mik teill miehen hinta?
Onko teill ostoisana
Veljet, veljiis tavara?
Tahomma tavarat saaha
Oman ohtamme hijell,
Oman ansijon avulla,
Eineemme eholla tymme;
Emm veljemme verell:
Jospa kohta kuolisimma
Vnnymm nlnpakolta
Ennen parvessa paremmin
Kaulaksutta kaatuisimma.
Osta raavaita rahalla,
Aasit kameelit kaluilla,
Elimii elolla vaiha:
Verllsi meijn veljet.

JUDA.
Oikeus on omasa meillen
Palkka tystmme pahasta,
Vh vrst teosta,
Velka veljenmymisest,
Kauppavoitto kaihotusta.

RUBENI (Kauhistuksella).
Kuinka kurjat, kunnottomat!
Verikoirat, veljenmyjt,
Kaininkaltaiset pakanat!
Teittk teon mokomman
Jota karhut kauhistuisi.
Pelkeisi metnpeotkin?
Millen murheellen minua,
Millen ilkullen ismme,
Surullen koko sukumme
Saattoi saastainen tekonne?
Verivelka veljenmynt,
Isnmurhoa isompi.
Teijn surut suottaitkut
Kurjat kursaukset olivat;
Koiruutenne kohta kostan,
Pllenkannan kaiken pllen
Kaikki kahleihen panetan
Mustat murhaajat tapatan:
Ite itkulta tukahun.
Kuolkoon joukkomme kotona
Hvitkn hvisty kansa.

JUDA.
Kaho syvmmeen katuvan;
Kuinka kurja yt ja pivt
Paheksii pahatekoosa!
Useesti unessa uihkan,
Voihkan vuoteella levota
Silmn kiini siirtymt,
Veljen veri Silmissni,
Lepp leivksi leviipi.
Milloin raatosa rahana.
Konsa ruumis ruiskekona,
Konsa hiilij kokoopi
Tulisia pni pllen,
Itkulleni irvistpi.

SANGARI (Viittaa).
Tss tiemm tietvksi,
Kansan kaiken kuuluviksi,
Ilmi Israelin pojillen:
Mik tullut tuomijossa
Pllenpantu ptksess.
Jotta mynnn myyvystmm;
Ett tytmm elolla
Teillen skit silistmme
Yheksllen yltmrin,
Yhen jttt jlellen
Yhen vangiksi varoilla,
Hnen pantiksi panetta
Ett tuolta tullessanne,
Vaeltaissa vasta tnne
Meillen merkiksi totuuven,
Puhistukseksi puheenne
Veljen nuoremman nopeesti,
Kohta tultua kotiinne.

RUBENI,
Kytke koko kymmenkunta,
Kaikki kahleihen sepit
Pane rautoin pakanat!
Varsin olemma vakaajat,
Vaaralliset vallallenne;
Aivan aineessa pahassa
Tnne tutkimaan tulimma,
Valloin rystmn varanne
Ottamaan omin ksimme.

    (Kaikki kummeksiit Rubenija).

SlMEONI.
Pij Sangari sanasi!
El vanhinta valihte,
Vijatonta vie ritaan,
Itse kuulet kuin puhuupi
Ett liijoin liikutettu
Hn on vhn hmmentynn
Mielipuoleksi poloinen.
Ota otukseks minua.
Min pantiksi paneuvun,
Vangin vaatteita valihten
Muutan mustankeltaisia.
Niisset vaatteisa varaja
Minun painavain pakoon;
Niissen loitois loikastauvu,
Pse matkan pitkn phn
Kaupunnistanne karaten.

    (Simeoni pannaan vangin pukuun).

SANGARI.
Muillen muistutan sanani
Ett tuotta tullessanne,
Kohta jouvuttuu kotiinne
Veljen veikkokunnastanne,
Koissa teit kotvittavan,
Nopiasti nuorempanne
Meillen merkiksi totuuven.
Sill vankinne vapaaksi
Saatta tnne saatuvanne:
Pstn tnne pstyvnne.
Jos on mieli joutukaatten,
Halu hnt poishakea.

RUBENI.
Min miehen tlt pstn,
Luvantytll lunastan,
Veljen veljell pelastan.

    (Mnnessn itkiin halailoat Simeonii).

JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).

Kasvoin kanaan kallijoilla,
Hystyin ilona isni
Koissa vuotta kolmetoista,
Viel viijentoisisena
Isn silmn ihaite,
Sauvana liki sataisen
Vanhan vaivalaan apuna.
Saatuna sanat salosta,
Ermailta mainittua
Ett evt on vhss,
Ruoka puuttumaan ruvenna:
Laittoi Israili isni
Viemn veljillen evst
Loitos sivun Siehemij,
Laajan lakson laiteillen
Kussa karjankatsannossa,
Kaskenkaannassa olivat:
Varustamassa varoja
Vuuven vuotetun tulollen,
Panin painon hartijoillen,
Kontin selkni kohotin,
Otin huonollen olallen.
Vaan ei takka vaivannunna
Eik paljous evihin,
Tullut tuskaksi minullen,
Ero isst enemmn
Minua pahemmin painoi,
Minun mieltni muserti.
Aloin pahoin aavistella
Ett jtn jhyviset
Ikuiset isnkoillen.
Kaikkiin mielt katkeroitti,
Koko kotoisen pereemme
Ite itkin iltakauven,
Itki itekki isni
Eroani ensikerran
Luota itkevn isni.
Aamulla alotin matkan,
Kulun ptin pivn pss
Illan lopulla lopetin.
Oisi ollut tarpeina
Uni mullen uupuneellen,
Lepo leip paastonneellen:
Mutta muistin muistutuksen,
Sanat Israilin isni
Ett tyn ensimiss,
Kiitosvirret viimetyn
Luojallen lopulla matkan,
Pstyvni matkanphn.
Palmunjuurellen paneuvun,
Polvin heitin heinikolla
Huokaukset huonoin nin.
Heitin Herrallen hyvllen
Esirukoukset erite
Isstni, itestni,
Veikkoisista, veljeskunnan
Pereist, perillisist,
Koko seurasta kotona.
Vaan jo vastaani tulivat
Veljet tukasta vetivt,
Kulettivat Kuopan luokse
Mullen hauvaksi haetun:
Johon viskaisiit vihassa.
Syyksi systiss sanoivat
Minun uhkaavat uneni
Ett heillen kerraksesa
Psen pllikks pereellen
Suvun suuren haltijaksi.
Viskoin kiroten kivij,
Sortiit mullalla muvalla,
Mrks vaatteeni valoivat.
Tuossa kylmin kyynpesss
Vhhenkiss vrisin.
Maot plleni matoivat,
Krmeet jaloissa khji:
Vilu, nlk vieraina.
Eip unta uupuneellen
Ollut yksin yntyvllen.
Aamuisella kiisto alkoi,
Vits, veljesten vlill:
Mill tappoa tavalla,
Unten kuolettoo minua?
Kuristookko kulkkuvani,
Tappoakko tapparalla
Rauvoin raaella tervin?
Eli hauvata elvin
Kuoppaan kussa yt vietin,
Kussa puolikuolijana
Kuulin tuumat tuomijoni,
Heijn herjoin tarinat?
Eli jttkk jlellen
Oman onneni nojailen,
Perinnks metnpeoillen,
Haiskaks hauvan krmeillen?
Tott ei toeksi uneni
Nhty nkni kvisi.
Vaan ei vanhin veljistmme
Tuohon Rubeni ruvenna
Tyytynynn murhatyhn:
Uhkasi ukollen viij
Sanan tyst saastaisesta,
Ilmi antoa isllen.
Menoin suurin mehtlst
Kuului kulkevan majallen,
Karavaani kauppijaita.
Juda saneli samassa;
Eihn veljemme verest,
Lihasta lise meillen,
Rahat raatoosa paremmat.
Eik paljoa parempi
Kaupoitella kauppijoillen,
Muuttoo raatoosa rahaksi?
Tuompa tuuman tutkimata
Kaikki kahtoivat hyvksi.
Nuoran nostookseen minua
Koppaisivat kontistasa;
Siihen silmukan sitoivat,
Vihtoin mullen viskaisivat
Kskyin ksin kyv kiini,
Tuohon tarttua takeesti,
Kovin koprin kopristaija.
Oisimpa omin ksini
Surman silmukan sitonna,
Omin sormin solminnunna,
Kapaloina kaulaani:
Pst pivilt pahoilta
Orjaksi osautumata.
Vaan oil kynnet kylmettynn,
Jseneni jykennynn.
Pahoin nppij palelti
Kovin kahmoi koprijani,
Tuntui turraksi kteni.
Tuoss ei kynyt kriminen,
Osautunna osmansolmut.
Viimen miehin viskaisivat
Puita portaiksi poloisen,
Vaan en kylmennyt kyvenn
Kahmennut ylskohota.
Kaikki kvi, kauppiaatkin
Milt mttmn hakoja,
Kalikoita yksin kaksin:
Hauvan tyttivt haloilla.
Min aina pllen psin,
Nousin nuorin nostamata
Koon kasvulla kohoisin.
Oisi saatuna satoja
Vaan en ollut enellni
Voimaltani, voinnaltani
Ja kuin vaivalta vapisin
Kivultani kieletnn,
lyltni llistynn
Olin pehminnyt pelolta;
Ylenkahtoi kauppamiehet
Huonon, huonoksi panivat.
Yksi kummin yhtninen,
Kahottua kaikinpuolin
Yksin suunkin suinattua,
Kovin koprin koiteltua,
Knettyy ket jalotkin
Pisti pilkoin pilkkahammas
Nenrauvaksi rahoja,
Antoi viimen aasin hinnan,
Maksoi markkinaluhosta.
Osti minun orjaksesa
Vhin henkivn vhst,
Puolikuolleena polusta.
Tuohon suostui suorasteesa
Oitis paikalla olijat:
Varaitessa vanhimpamme
Tuonne takaisi tuloa,
Lauman luota laitumelta.
Veljet hormivat hoppijat,
Pojat Jacobin jakoivat,
Rahat lupsiisa lukivat.
Itkin irti ollessani,
Itkin Israelii iseeni;
Kahleissa kauppamiehen
Itkin myskin myjijni.
Kauppijas kalusa kahtoi
Tarkoin markkina tavaran,
Paranti parissan vuoksi;
Jonka saksa saikin kohta
Merenrannalla rahana.
En valita vainoasa
Vihastu vihasta heijn
Heijn pahuuttaan paheksi!
Koettiin kovimmat koulut,
Krsitty vangin vaivat
Orjan kauhiaa osoa:
Luoja laittoi lohtutuksen
Heijn pahasa paranti,
Vaivat, vankiuvet, vahingot
Knti viisain vihasa
Lykykseni heijn lynnt,
Myyvykkeeksi mymiseni.




2. KOHTAUS.


1. KYTS.

    Josephi, veljes polvillaan, Sangari ja Palvelijoita.

SANGARI.
Outta ukot uurastanna
Tnne tyttmn sanaanne
Veljen toitta toistukseksi,
Puhistukseksi puheenne.
Tokko entinen elonne
Jo on joutunna lopullen,
Koska koijitta ehten,
Tnne tytitt pyryll?
Tahi vaivat vangittunne
Tuli huoleksi, hopuksi,
Hnt pste hst,
Pelastaa pelonpakosta
Teijt kiirehti kivulla?

RUBENI.
Eip viel elonpuute
Kivoittanna ruuvankiire.
Elollamme entisell
Monet viikot viettisimm,
Kuukauvet kuluttaisimma.
Ereys erinomainen
Saattoi samassa takaisin
Tnne tyttmn pyryll.

SANGARI (Josephillen).
Tokko toisikymmenisen
Heijn parveesa panetan.

JOSEPHI.
Eng kiellh, engh eschth
Tahtosi tapahtumaschtah.

SANGARI.
Ilmoitus Islt maamme,
Vaatimus on valtikkaalta
Ett nousetta nopeesti
Jalollenne Jaakonpojat.
Ksky hlt teillen kypi
Teh tiestnne tilij,
Kuten kulkunne mnestyi,
Matkanne omallen maallen,
Olosta oman talonne,
Pereest, perillisist,
Isstnne Israilista
Kuinka kuluupi iks.

RUBENI.
Jumalata julki kiitn,
Poika puolesta Isni
Antimista aina hllen.
Lahjat lainnoin terveyven
Armoin Abramin Jumalan,
Vaikka vanhuus vikana!
Palvelijanne panetti,
Ite, Israili isni
Meijn maamme mantelija
Kannatoksen kasvujamme
Laittoi lahjat Maanisllen.
Pojan poisipsemist
Vaatii nyrin Valtikkalta
Rukoustaa Isni rukka!
Ennensaavusta elosta
Rahat tuotu tuota ktt
Koska hairauven havahin
Silt lysin skkilist
Puistain purnuimme eloa,
Tytyi tnne kiirehti,
Tnne joukoin jouvuttaija,
Mulla rahoja mukana
Mill kahet kannatukset,
Vasta saatavat varukset
Sek elot ennen saanut,
Kohta kostan paikallasa.

SANGARI.
Elostanne entisist,
Maksu tysin tytettyn
Se on kiini kirjoissamme
Kuitattuna kuuluvussa.
Rahat varsin vaivastanne
Ite isiinne Jumala
Matkallanne meijn mailta,
Pannut teillen palkinnoksi
Suonut ravinto rahaksi.
Vaatimus on Valtikkaalta
Ett kaikki _Kaksitoista_.
    (Temmaten takaisin).
_Ykstoista_ yhess sytt,
Eloneinett otatta
Tss samassa salissa
rin pyvn pyrykisen,
Ympyrisen ymprill.
Mnnn mttmn eloa;
Kuin on tysin tytettyn
Skit silijn jtmm
Koko atrijan ajaksi.
Siksi ennett Simuna
Teijan keskuuteen kerit.

    (Mnt).

JOSEPHI (Palvelijoillen jotka pytij kattaa).
Erittin Egyptiliset,
Ite istuu heijn kansa.
Kansa Kanaalta erite,
Vanhin valitkoon tilasa;
Muita nimet nimelt
Veljen veljes perst,
Aina arvolta iks:
Kuin on tuossa toimitettu.
Pane muistoosi paperi!


2. NYTS.

    Entiset. Egyptilisij, Simeoni jota
    veljeskunta kttel. Sangari.

SANGARI.
Tuossa vett veljeksillen
Kaikillen _Kahellentoista_.
    (Temmaten takaisin).
Yhess yhellentoista:
Jalat puhtaaksi puvetta
Matkan pitkn marssittua,
Kulettuu kulun ikvn.
    (Palvelijallen).
Hanki pyyhkeit pyryll
Ksiliinat tuota ktt.

    (Kanaalaiset peseytyyt ja pyyhkiytyyt. Josephi viitta
    kyv eineellen, Egyptiliset ottaat tavalliset tilasa).

PALVELIJA (Kanaalaisillen).
Vanhin valitkoon tilasa
Toiset toisesa perst
Seura seuraten ike.
    (Luvetteloo).
Rubeni, Simeoni, Levi, Juda, Dani, Naphtali,
Gadi, Asseri, Isaschari, Sebuloni, Benajamini.

SIMEONI.
Kuta kuulen kummistellen?
Ite tietvt ikmme;
Meijt nimelt nimesi!

JOSEPHI (syty sanoo veljilleen).
Tehkh terveykset minuldah
Ischllenne Ischrailelleh.

RUBENI.
Suuri kiitos suuri herra,
Ravinnostasi, rahasta!
Avarasta armostasi
Mainihtemma Maanise,
Elinaikamme avusta
Ouvoillen osutetusta!

    (Muut pois).

SANGARI (Josephillen).
Syyvessmme tulkki systi
Rahat ravintoajalla
Itekunki kukkarosa,
Skinsuihen svelis
Elon pllen pllimiss:
Juontamaljasi mahutti,
Pikarisi pilkoin pisti.
Kellen yhtynn yhellen?
Ett on enemmn syyt
Ainetta ajaa takaisi
Ehittyy elot evs,
Kahottuu kalusa kaikki.
Min oun toruva toilla
Sin siihen paat lise
Mit mieleesi tuloopi.


3. NYTS.

    Entiset. Tulkki tuuven Kanaalaisija
    jotka ovat repinn vaatteesa.

TULKKI.
Tuossa tuon pahatekijt!
Kaikki kaprinna rahasa
Tassinna tavaran hinnan:
Mutta muita koirasampi
Benjami, perite viekas,
Muita juhtija juleempi
Mahuttanna juontamaljan
Skkiis pikarin pisti.

SANGARI.
Kuinka kurjat uskallitta
Hyvn palkita pahalla?
Niink luulitta luvuta
Meijn talossa tavarat,
Arvotonna astijamme,
Ettei kaihota kaluja?
Ihtes Maanise
Tietktten tietjksi.
Nkijn hness ntt.
Kysymt kyll tiesi,
Arvanlymt asian
Kell arpa-astijasa,
Juomakuppisa kulussa.

RUBENI.
Kaikki tapata katalat
Hvit hvisty kanta.
Ammoin surman ansaihtimma
Kuolun veljemme verest.

SANGARI.
Eip Valtikas valita
Muihen muistuta rikosta.
Ehk lailta entisell
Ite isiinne Jumala
Ravinnoks rahanne laittoi
Mill ehti eloa
Ajan ahtaimman varaksi.
Silt vaan on vastattava
Kulta lytyi juomakuppi.
Miksi piilotti pikarin,
Arpa-astijan salaisi?

RUBENI.
Minun syyni, hn on syytn
Min vatinne varastin,
Arpa-astijan salaisin.
Hn on veljemme verest
Puhas, puhtaampi minua.
Hnt kotvittaa kotona
Vanha itkev isni.

SIMEONI.
Valehteloo vanhimpamme
Vijan plles vijaton.
Eip ole ennen nit
Viel vijalta tavattu
Pantuna pahateosta.
Vaan on viel vanhempaasa
Ihtes Israilija
Sli, hnt sikyttnn.
Puita, heinij puhuupi.
Maljan mainitun salaite
Vihamiehet viskannunna,
Skin suuhun suistanunna.
Tst vijasta vijaton
Mulla muuta kostaminen,
Pahateko palkittava.
Min miesi tnne jp.
Sano Sangari sanoja
Minun puoleeni poloisen
Ett tyhn tyytyvinen
Olit orjana ololla.

JUDA.
Yhen veljenk yhite
Jttisimm my jlellen
Kuin on kummin veljeskunta
Yksi ylikymmenest.
Ota otukseks minua.
Varsin vanhin sek nuorin
Vijattomat, mie vikainen.
Syntiskki, syynalainen.

LEVI.
Miten sie sivuu minusta
Tahot teh tarjoasi?
Min Levi miesi jp
Tnne lain tytnnksi.
Sulla sutkainen perett,
Mulla kaksi kaikkiasa.
Oikoo orvoillen isin
Hellin kahtokaa katalat.

SANGARI.
Vijatonta emm veisi,
Vikapt emm pst.
Ken on teon Kelvottoman
Tehnyt teijn joukostanne
Sen my orjaksi otamma.

RUBENI.
Tuolla tapat tuomijolla
Vanhan Israilin isni,
Saatat sanalla kovalla
Hautaan harmenneet hapenet.
Emp ilmesty etees
Enk siije silmis
Nk vhnkisen.
Anna armosta minullen
Kahleet veljellen kahotut
Hn on syytn, muilla muita
Tehtyj pahateknja.

9 VELJE.
Vanhin veli varsin syytn
Benjami peri vijaton,
Meist ota orjaksenne
Kennen kelpoovan nett.

JOSEPHI (Itkiin mn kammariisa pesee silms kyynaleist;
tultuvaan vahvistaa ntn sanoin).

Elk peltk ene.
Omat veljeni oletta.
Pahoittaa minua paljon
Teit kovin koitelleeni.
Armas Abramin Jumala
Nhneen nln tulevan,
Katovuuvet kauhiammat
Uloskahtoi teijn kautta
Minun Israelin iloksi,
Jalon Jacobin tuveksi,
Pelastukseksi pereemme.
Laittoi, lahjotti minua
Sill vallalla, varalla
Ett voin omilla voimin
Varsin varalla omalla
Auttaa eineell, elolla
Kunne kulkoopi ohite
Katovuuvet karkkovaapi,
Meijn kuluisa kuningas
Monet konnut Gosenissa,
Laajat lahjoitti tilukset.
Samat lahjotan sanotut
Koit, konnut veljilleni,
Suvulleni suon omaksi.
Koska viel viisi vuotta
Eess elonpuuttuvia
Ettei siemenet siki,
Kylvyt jouvu kypsynts:
Kesannot kese kaksi
Kyntmt, kylvmt
Viel viijett viruuvat:
Niin on paras paikan pll
Asumassa alti olla,
Ettei tarvihte elollen
Kuletusta kustennella.
Kesannolla kest, talvet
Raavaat rauhassa ravinnon
Saavat nautat nautintosa.
Kuningas on kuhtununna
Tnne ihtes ismme
Lapsinesa, laumoinesa,
Vaunut kymmenet varusti
Laittoi lahjotti hnellen
Tynn eineit eviksi
Kohin Goseniin kotiinne
Talonkalut kaikenlaiset.

    (Tuuvan vaatteus joka veljellen vaan Benjamillen viisi
    ja 500 hopija rahaa. Josephi suuteloo ja halailoo
    veljijn, Benjamin kaulassa itkee).

Armo Abramin Jumalan
Teillen suokoon sopuva,
skin nytettyy ly,
Yh yksimielisyytt.




3. KOHTAUS.

Gosenissa.


1. NYTS.

    Jacobi Pereineen.

BENJAMINI.
Tuossa kulkoopi kuningas
Vai lie Valtikas tulossa.

    (Jacobi pereineen polvilleen).


2. NYTS.

    Josephi Seuroineen.

JOSEPHI.
Tuossa tunnustan uneni
Pienn nhty nk.
    (Kypi Jacobin etteen polvillen).
Tss poika polvillasa
Sinun siunaustais anova.

JACOBI.
Anna Abramin Jumala,
Isn Isaakin Jumala
Siunaus runsain sinullen!

    (Kypi Josephin kaulaan, Josephi auttaa
    hnet yls ja tervehtii kaikkia).

Armon Abramin Jumala;
Ilon isiimme Jumala
Sti, ssti runsaimman,
Suurimman surun perst.
Itkin pojan poisoloa
Kaihoin hnt katkerasti.
Nyt mie valmissa vaellan
Hnen huohmaasa hoputak,
Ilolla ikni ptn!

JOSEPHI.
Eihn tok eroksi meit
Armo Abramin Jumalan
Meit yhteen yhyt.

JACOBI.
Aika antaisi erota,
Ilo jatkaapi ike.
Miten eksyit, kuin erehyit
Laitettua laitumellen,
Minne kulkusi asetit?
Min vaivainen valitin
Surulla koko sukumme
Kaonnutta kaihoisivat.

JOSEPHI.
Laitettua laitumellen
Kulin pivn pstphn,
Psin sivun Siehemista.
Eksyin tieltni, erehyin
Matkaltani matkustaissa:
Aina astuin loitommaksi:
Sattui katras kauppijaita.
Ht kski tyhn kyv,
Kauppatyhn kauppamiesten
Kuin oil kulkuni kotiimme
Mahotonta matka mullen.
Kulin yh maasta maahan.
Iso Israilin Jumala
Viimen askelein asetti
Nilivirran vierusteihen.
Viimen virta kaupunnissa
Asetuin, asunnan lysin.
Piv pivlt parani
Elm eloni kasvoi,
Yh vaurastui varani.
Sanan laitoin liekk saanut
Konsa joutunna kotiimme
Elostain Egyptinmaalla.

JACOBI.
Mullen toivat toiset, pojat.
Veljet vaatteesi veriset
Sinun haalakan hameesi
Tuiki tuhlatun verell
Josta pelkisin peoilta
Rakkaampani raelluksi.

JOSEPHI.
Viel mulla muistonani
Ihanaa isn kotija
Sama paita palttinainen,
Sama haalakka hameeni,
Kallis kasna kaapissani.
Vaateparsi tll vaati
Eri leikkausta leveet
Kaijempia kakluksija.

JACOBI.
Kiitos julkisen Jumalan
Herran apu aina kypi
Pllen meijn ptksiimme
Tohtimista meijn toivon.




JLKIMAINE.


Thn asti olen toisin puhunna toisin kirjoittanna. Nyt kyn
ja korvat tekivt sovinnon.

_J. F. Lagervall_.








End of the Project Gutenberg EBook of Josephi, by Jacob Fredrik Lagervall



License: Share Alike