Produced by Jari Koivisto






KAINI

Murhekuvaus 2:ss Kohtauksessa


Kirj.

J. F. LAGERVALL



VIIPURISSA,
J. Cedervaller poikineen,
1847.





     Imprimatur:

     Carl N. Keckman.





JSENET.

AADAMI.
EEVA.
KAINI.
AABELI.
MEHAALA, Kainin vaimo ja sisr.
EENOKKI, heijn poikasa.
Heijn nuorempia lapsiaan.
Ylinen ni.




1. KOHTAUS.

(Adamin majan luona).


1. NYTS.

    Aadami ja Eeva.

EEVA (nkee Aabelin Ulkona).
Ah tuo armas Aabelini,
Nuorin poikani poloinen,
Viisas viimen synnytetty,
Ymmrrykselt ylv,
Kikareelta kiitettav;
Kuin se soitteloo somasti,
Kaunis lapsi lauleloopi,
Ilautteloo Isees,
Viel enemmn emees;
Kuin pijan pajuiset pillit,
Kirjakepit kiiruisasti,
Tekee vkkrt vleen,
Asettaapi aijan pllen,
Majan pllen myllynmallit,
Onkivavat valmistaapi,
Suorittaa sujuvat sukset,
Kuutit kuusenkoskuvasta.

AADAMI.
Tott on tys tyntekin,
Askareesa aikamiehen;
Kaini hnen kaltaissasa
Toen toimitti asiat,
Toimitteli toimevasti,
Kahto talontarpeita,
Kaikki kahteli hyvksi,
Kaikki laitto laavullesa:
Eik enee ehtinynn
Huvitusta huimanmielen,
Lapsipuoskan laitoksia.
Aika Aabelin mneepi
Typtyhjiss teoissa,
Varsin jonnijoutavissa;
Hyvin on lapsi laiskistunna
Kurjistunna kultaisesi;
Ainoat on Ajanviekit
Lausumiset, laulamiset,
Sormet soitullen sopiivat
Eivt totu toimen tihen,
Taivu tarvis askareihen.

EEVA.
Viel mieli mielipuolen
Lapsen ymmrrys yhite,
Tavat viel taipumata,
Knns kytksen kepi.

AADAMI.
Se oisi Aabelin asia
Kahtoo Kainin neuvokkia,
Vartenottaa vanhemmalta
Mahinmutkat mahtavalta,
Opetuksia osavan:
Ja jos toisin totteleisi
Niin olisi oiva poika,
Minullenkin mieleinen.

EEVA.
Kyll opit kyntmiehen,
Teot kaikki tyntekin
Vleen oppiivi osava,
Pian nouvattaa nopia,
Mahin mahtava tapaavi,
Keksii kerran nhtys;
Uurastuu ukoksi tullen,
Paranoopi partasuuna,
Vaurastuupi vanhempana.
Kieroon Kaini kahteloopi,
Aina Aabeli iloinen,
Yht ylpi kotona,
Viisas, vikkel, vkev,
Aina liukas liikenneelt
Hyvnhtv nlt,
Aina itilleen alainen,
Emn mielt ehtivinen,
Kuuliainen kultaiseni,
Sisrillen siivonpoika:
Vaikka vasten veljens
Tahtoo toisinaan torua.

AADAMI.
Ne on torat toimettoman,
Kursaokset kunnottaman;
Kaini kaikissa teoissa
Eeimiss, eilimiss,
Kaini kahtoopi taloa,
Tarkoin pellut pehmittpi,
Yksin tit suorittaavi.
Kaini kaivaapi ojija,
Kaini kaikki toimittaapi
Mik on koissa korjattava,
Mit kertn keolla.
Ei ne ou verran veittvi,
Toinen uros toimellinen
Tuohon on toivo toisenlainen
Vara varma vanhanpivn;
Toinen raivo poikarakki.
Vhnarvoinen apuna,
Vihan viisas, liijan liukas,
Pahapaltoinen puheelta;
Vaan ej pij vanhempaasa
Vertaissanaan veljes;
Paremmalleen paimenpoika
Viel tohtiipi torua.

EEVA.
Toinen leikilln toruupi,
Toinen totta tonkaisoopi;
Yhenvertaiset verelt,
Yhtsyiset synnynnlt,
Ei ou Kainikaan enempi
Eik suurempaa sukua.

AADAMI.
Molemmat on moitittavat
Toinen liijalta toelta,
Toinen toenpuutokselta:
Vaan ei Kaini ensimiss
Heijn kiistoissaan herist,
Alti alku Aabelista.

EEVA.
Vli vtyll vitalla,
Vli vntmttmll;
Toinen toisikymmeninen,
Toinen ammoin aikamiess,
Kauvan jo ite isn;
Sep oisi oiva lysti
Jos olisi lapsenlainen,
Pahan puoskan, puolimielen;
Niin ma viel vihtoisinkin,
Kylvettisin kylkis.

AADAMAI.
El vaarra vanhintamme,
Vaarra vanhuuvenvaroa,
Syyt ensinsyntynytt,
Kaho ylen Kainiamme,
Kaini kasvolta rumempi
Vaan on vahva vartalolta
Runsas ruumiisa vell,
Tit tehess tekev,
Tavoilta hyvintasainen
Aina Aabelii enempi.
Sie et kurjoa kurita,
Raahi rangaista vhe;
Etk oikein opeta,
Tapojasa taivuttele,
Toenpuolellen totuta
Etk vahvasti vakuuta
Sovinnollen Kainin kansa;
Kuinka kuunella tulisi
Sillen siivolla puhua
Jotta tyllen juohattaavi,
Joka opettaa osaapi
Mahin maata kyntmn,
Viljelemn viisauven.

EEVA.
Minua panet pahaksi,
Huuvat huolimattomaksi,
Yht hplksi lpjt;
Vaan et vainenkaan itest
Sano yhtkn sanoa;
Outko koskaan kokenna
Hnt neuvoa nerolla?
Tokk out toella torunna,
Hvytnt hngissynn?
Ounko kuullut jollonkullon
Ett oisit kouluta kokenna,
Kurittanna kunnotonta,
Opettanna omin kunnoin,
Miten misskin tilassa,
Kuten kussakin kulussa
Mit tarvitaan tapoja,
Kuten kukin kyts kypi?
    (Kahtelee nhkseen Aabelia).
Kussa kulkenoon kuriton?
Tuossa kultani tulookin
Kaho kaunista nk!


2. NYTS.

    (Entiset ja Aabeli joka tulee juosten rty pyrittiin ja soittain
    pilli; hnell on kirjakeppi ja muita huvituskaluja, sek
    ksiss ett vyhn kiinisijottuna; myskin vesiruisku jolla hn
    ruiskauttaa vett itis silmillen. Aadami tavoittaa hnt, vaan
    Eeva pijtt Aadamia).

AADAMI.
Laske laiskallen peliin;
Kerran oikein opetan,
Vallatonta vatkailen;
Tott ei tohi toisen kerran
Vasten vanhemman nk
Rupavett ruiskuttoa,
Mtt lietett likaista.

EEVA (Pijttin Aadamin, pyyhkii veen Silmiltn).
Anna olla ainoani!
El ylly ylhiseni,
Anna anteeksi vhiset,
Ne on leikit lempeytt
Ylimielen ystvyytt,
Rasavillin rakkautta:
En min pane pahaksi
Jospa kohta jollonkullon
Kasteloopi kasvopni,
Jospa vaatteihen valaisi
Ei se hiyvenn hipiit
Eik kaiva kasvopit,
Vahingoita vaatteita.
Naurattaavat narrin konstit,
Ilvees ihastuttaavat.

AADAMI.
En ou, eukko, ennen nit
Svyjsi sttinynn,
Synnistmme syyttnynn,
Omenoihen ottamista,
Puuttumista synninpuihen,
Vijaksesi viskoinunna:
Enk nytkn ene
Muinosia muisteleisi,
Vaan mie vahingot varajan
Sinun tautasi taloomme
Helleytesi heikkoudella
Saavan Aabelin avulla.

EEVA (nhen Aabelin ruiskuttavan vett Kainin silmillen ja
viimen viskaavan multaa hnen plleen, sanoo haurain).
Ah tuo raivo poikarakki.
Voi tuo vallaton vasikka!
Sill on viel lapsemvimmat
Viel mielet puolimielen
Huimapivsen perti.


3. NYTS.

    Aadami, Eeva ja Kaini.

EEVA (vastaan Kainillen korvaan sanoin).
El kaipaa Kainiseni
Aadamillen Aabelista,
Nuoremmastasi nuraja;
Ei se suinkaan suutuksissa
Vett viskannut vihalla.

KAINI.
Milloin out minulta kuullut
Ilmoituksia isllen,
Kainin kielenkantamista,
Milloin mitkin tuloopi,
Mit tapahtuu talossa,
Kuta kukin toimittaapi?
Eip Kaini kielt kanna
Eik liijoin liukastele
Eik valeita vatusta:
Vaikka vaarrat vanhintasi
Syytt ensinsyntynytt;
Mullen viskaten vihasi
Armot annat Aabelillen.
Olen yksin onnetonna
Yhite ylenkahottu:
Siunaus siihen siaan
Alti Aabelin osaksi.
Mit lienen miettinynn,
Tehnyt vasten vanhempia?
Synninsyyksi yksin synnyin
Kanto itini katalan
Synnin orjaksi osauvun.

    (Pyhkii silmin ja vaatteitaan).

AADAMI.
Mik Kainin kastellunna
Viljoin vett viskanunna
Mik muotois muuttanunna
Nuttuasi nuhrannunna?
Eik ou konna kostuttanna
Veli vett viskannunna?
Niinm kurjoa kuritan,
Annan muiston Aabelillen
Varotuksen vastaseksi,
Ett tuntisi erota
Noista lemmonleikkilist,
Ilveist ilottavista.

KAINI.
Ne on vryyvet vhiset,
Nm pilkat pient ktt,
Ilkeyvet ilosen mielen:
Leikki leikkin mnkin
Erittin torat enemmt,
Toisin pilkat pitklliset.

AADAMI.
Vhisetkin vltettvt;
Pitkt pienist tuleevat,
Suuret, suruntuottavaiset:
Sanasta sanat itvt,
Kyteneest maa kytpi;
Soria hyv sovinto,
Rauha rakkauven sitoopi.

    (Mn majasta).

KAINI (yksinn).
Liekk synnin syyt ylees,
Kaikki synnin kauhistukset,
Kaikki kirot kiusauksen
Osaks minun onnettoman
Synnin teot syyttmllen
Langennunna langemuksen,
Synnin vaivat vanhimmallen:
Ilot ainos Aabelillen,
Hylyllen hyv elm,
Alti osa hyvnonnin;
Niinp pilkkanaan pitkin
Ilki ihasteleksen
Ilkastaapi irvihammas.


4. NYTS.

    Kaini ja Mehaala.

MEHAALA.
Ah mun armas ainoseni,
Paras turvani, tukeni!
Viel out vesiherneiss,
Viel hipeesi hiess,
Pinta pihkankostunainen
Tott on tysi tyls ollut,
Vaivanalaiset vakosi.

KAINI.
Viel on tyt tylmpi,
Vaivannk vaikiampi
Aina harmi Aabelista:
Hnen suhteesa sukuni,
Kautta kasvon kaunokaisen,
Puolesta punaisen posken,
Tautta ihosa ihanan
Jot ei ou tuuli tummentanna,
Palonliekki palvannunna,
Kaskenhautoin vliss;
Eik poro polttanunna
Kytmaita kyntiss;
Tihenhuolet huonontanna,
Muokanneet monet mureet;
Suhteen suoran ruumiinsa
Jok ei ou vrksi vsynn,
Eik painunna pakolla,
Tullut tyll turmelluksi
Raunioita raivatessa,
Saahen sakeessa salossa
Pellonmaita pehmiksi,
Suojijamme suorittaissa,
Talontarpeihen hopussa,
Elkett ehtiiss;
Kaini ou ylenkahottu.
Mink hy minullen arvon
Antaat Aabelin sivulla?
Eivt entisen tavalla
Mielly minun laitoksiin!
Tyyvy minun tyntekooni.

MEHAALA.
Aina Aadami sinua
Is ite kiittnynn
Tuen tehnyt toimellesi
Uurauvellesi upoti.

KAINI.
Jospa itekkin isni
Viel viisaampi vhist,
Havaihtee minun haluni,
Huolen huoneemme pijosta
Uurauteni ulkotiss;
Niin ei itimme ly
Eip ellenn emmme.
Aina armas Aabelillen:
Siunaukset sivun minusta
Onnentoivotus ohite.

MEHAALA.
Vaikk on Kaini yht kallis,
Vaikka vara vanhemmasa
Niin on huoli huonommasta,
Mieli hellin heikommallen,
Huolenpito pienemmst.
Huonon puoleen poloisen,
Luonto vaatii vanhemmalta
Kaksimointa kahtomusta
Erinomattain emlt.
Luonto lujallen lujempi,
Kohti kookasta kovempi.
Yht siunaavat sinua
Kaikkii meit Kainiseni!
Vaan jos vaikeeksi nkyypi
Kanssa Aabelin asunta,
Erotaan eritaloksi.

KAINI.
Elkn eukkoni erehy,
Outko oikein tajunnut
Ett siunasiit sinua,
Kainin vaimoa katalan,
Meit kaikkia Mehaala
Ynn yhten minua?
Konsa satun saapuvillen
Niin ei sillon siunausta
Loveta nimiluvulla,
Ylt ympri perett:
Ainoastaan Aabelia
Eivt uhrissaan unouta
Hnt nimeevt nimelt.
Vaan en eroisi emst,
Irti luopuisi isst
Jos viel jotenkutenkin
Entinen elmnmuoto
Taloon kntyisi takasin.
Ei ou heillen hellimmst
Mielentietosta mitn
Huojennosta huolissasa
Aivan ennen aurinkoa
Tulee hankkian havata,
Nousta nuoremman sivulta
Ja kuin tultua tupaan
Tylt tyllt takasin
Talontylt painavalta,
Kytmaihen kynnetty
Viel makaava majassa,
Viel vuoteella viruva
Soristellen sorkkiasa,
Rehetellen reisis
Pit pilkkana minua
Sakkovaapi saalismiest,
Einees ehtit,
Haukkuu leivnhankkiata,
Sttii veljees svytn,
Vanhempaasa vallasniekka;
Jtkytt jlest juosten,
Haukku peloksi harakan;
Matkiin marsiipi jlest
Aina hrnytt hvytn.
Riv rsiipi minullen
Heittolas heristeleksen.

MEHAALA.
Koita krsi, kokea
Ehk tasautuut tapasa,
Luopuu laatu lapsellinen.

KAINI.
Hn on aika ajaltasa
Vuosi vuuvelta pahennut;
Etp muista muinoisia,
Kuinka kussakin tilassa
Piin pient veljeni
Ksivarsiini varalla,
Hnt aina akklloiva,
Lieskan luona liekuttaissa
Hnt turvaava tulelta,
Varjeleva valkialta,
Silyttissni skeilt,
Pojes saattaissa savusta,
Kannoin ehtimn eme,
Kannoin kahtomaan Ise,
Vasten vanhempiin tuloa.
Lauloin lasta liekuttaissa,
Viihyttissni vihelsin:
Poimin marjoja makeita,
Jltin jltte petjn;
Millon paistoin paistikkaita,
Konsa hauvoin hauvikkaita,
Kullon kukkia kokoisin,
Ehin kiiltvii kivij,
Kirjakepit kirjailin.
Ilontekosa iloni
Naurollesa naurahtelin:
Kuinka oli kuuliainen
Kuhtui kulta veljekses,
Mesisiskoksi sinua.
Eip armoja emni,
Ihailuksia isni
Meillen sattunna samaite,
Heitettyn hellisesti
Kuin mie hnt miellyttelin,
Hnt halulla halailin
Kuin mie syytnt syleilin,
Kiikuttelin kintuillani
Nostin polviini nojalla.

MEHAALA.
Miks ei mieless pysysi
Tmn aikuiset asiat:
Viel muistan muutkin leikit
Kopinlynnt, kontintiennt,
Kisat, kiikut, kyykt, ryyhkt
Kuurupeittoiset kujassa
Piilo peittoiset piholla.

KAINI.
Aika aikoa kutakin,
Nyt on vihtana vihana,
Riitsa, risti seurassamme,
Perekunnassa petona,
Talonhrtsn hvytn;
Vanhemmilta vallan saanut,
Perinn pereenpiennn
Ilmas olevvalt islt,
Viel elvlt emlt,
Aina ylpeen, ylinn
Hn on suurinna suvussa,
Emn lapsista enimm.

MEHAALA.
Koitetaan kokea viel,
Viel viivytn vhsen;
Kukatiesi kuinka kypi?
Ehk entinen elm
Meillen tapautuu takasi
Se oli enkeliin elm,
Taivallisen yrttitarhan.

KAINI.
Mik enkeliin elm,
Mik onnesa osana
Miss autuus asuupi?
Sanansaattoa vajilla,
Heill puuttuuvat puheetkin;
Halleluja kaikki haasto
Kaikki kielenkertomukset,
Ajanvietto, viihykkees,
Tarinasa taivahassa,
Toimitukset toisillesa.
Varsin kaikkia vajilla
Ravintoa, rakkautta,
Vaimon lempe vajilla,
Avion avullisuutta;
Eivt emn armautta
Eivtk isn iloa
Tunne, tunnon lohtutusta,
Laupeutta lasta kohti,
Lasten vasten vanhempia;
Kaikki sievimmt siteet,
Somat solmut rakkauven
Ei ou tutut tunnossasa,
Tietyt heijn tiijossasa.
Typtyhjt heijn tys
Arvottomat askaresa.
Aina Aabelin enemmn
Teot toki toimevammat,
Veisut, virret verrattomat,
Enemp enkeliin iloa,
Psalmia sanattomia,
Hymin, hyrilemist.
Eip heill lapset laula,
Sisrkunta siunaelle.

MEHAALA.
El sti enkeli,
Luojan luotuja paraita.

KAINI.
Juohtui mieleen Jumalan
Luuva valon vaikuttavan,
Antain mre ajallen
Antoi valon auringollen
Josta kuukin kuumottaavi;
Taottua taivaskannen
Tytti taivosen thill.
Luotuasa maamme luojin
Siihen asukkaat asetti,
Meijn suvun suuremmaksi
Enemmksi enkeli
Jotka orjiksi osasi,
Pani palvelusveksi
Langenneillen lapsillensa.

MEHAALA.
Aina enkelit elvt
Iiankaikkisess' ilossa,
Aina taivaassa asunta:
Ei ou surmasta surua,
Kuhtumusta kuolemalta;
Ei ou heill helvetti,
Vaivoja, elonvajaata,
Katumusta, kaihtemista.

K&INI.
Siis on sit raskahampi,
Kuin ei kuolema pelasta,
Loppu nyt lohtutusta,
Pst pivilt pahoilta.
Eik ou heill helvetti?
Mik piinapa piruilen,
Mik sattui saatanallen,
Sek heijn seurallesa
Jotk' oliit enkeleist enimmt,
Ilmakansasta isoimmat?
Jos meit vaivoa vajaat,
Tapoavat tauvintuskat,
Hoput, huolet huonontaavat;
Niin on loppu lohtuttava
Pelastussa kuolun koprat.
Ett ei enkelit katune,
Pahaksi pahoja tit
Totta siinkin sivussa
Jvt jllen ihmisist.
Vieteltyn viekkailta
Meijn vanhemmat varasti,
Ottiit kielletyt omenat
Heittin enimmt hetelmt:
Sit sukumme suruupi
Kaikki kansamme katuupi.
Enkelit enemmn rikkoi
Asettautuit ainehella
Vasten valtoa Jumalan
Tahtoin taivasta tavata,
Luojan linnoja liket,
Siirt istuma sijoa,
Voittaa voimanantajata.
Katumata kauheutta,
Katehtiissa kahteliivat
Meijn vanhempiin varoa,
Heijn onnesa osoa;
Ensin saattoivat emmme,
Viimen viettivt ismme
Puuttumaan synninpuihen;
Tuosta skin tuomittiin
Tuhansii, tuhansin vuosin
Tuli hirmuiseen kipuun
Katumaan kahleissa.
Kaikki joilla on katumus
Niihen huolet huojistuuvat,
Heijn vaivat vaiveutuuvat;
Vaikka toivo vaipununna.
    (Mehaala mnee pois, Aabeli nkyy).
Ei ou engeliin elosta,
Vhn ihmisten ilosta;
Miksi meijt luoja luonnut
Veljeksiksi veikon kansa
Yksiin vanhempiin varaksi?

    (Nkee Aabelin ruiskuttavan vett
    Mehaalan pllen, Kaini juoksee sinne).


5. NYTS.

    Kaini, Mehaala ja Aabeli.

KAINI (Tavoittain Aabelia).
Heit kohta koirankonstit
Inhottavat ilveesi
Paha palkaksi tuloopi.

AABELI (Poisjuosten).
Kainin kasvo narrinnaama
Kuva kurjan, kummitoksen.

MEHAALA (Kainillen).
El uhkoa ukkoiseni
Valat varsin vaaralliset,
Uhkaukset uhmalliset:
Ennen eroomma hnest,
Ennen etlt ehimm
Levon, leivn aina saamma
Oman ohtamme hijell,
Oman ansion avulla
Oma toimi toimittaapi;
Saamma samalla tavalla
Kuin on saatu nihen saakka,
Nihen asti ansaittuna.

KAINI.
Kuinka kumminkin erota,
Heitt heikot kantajamme.
Vanhistuneet vanhempamme.
Vanhemmat hnen varaasa.

MEHAALA.
Pako toroa parempi,
Ero riitoja enempi;
Jossa jo on riijan alku
Toransiemen toihuttaavi
Aina alti kasvavvainen
Kuka tiesi kuinka loitos
Vihanvimma viimen viepi,
Saattaat saastaiset sanasa,
Paavuttaat pahat pakinat.

    (Mnee pois).

KAINI (Ajatuksissa, sanoo viimen).
Miks oun tullut tuntemaan
Ouvoksi oman kotini;
Tullut poisituomituksi
Kaikkein paraimmiin parista,
Asukkaista ainoisista?
Liekk knns kytkseni,
Onko svyni svytn,
Tokko lienen liijan kiukka
Krhkuokka krsimtn?
Tahon tapani parata,
Kiukanluonnon luovuttoa;
Vaan ei vanhemmat vakuuta
Toista, totuuteen totuta.
Ei meill elm synny
Yh yksill pihoilla.
Ennen huommenta eritn,
Ennen pivn pttmist;
Itkiin isnikotia.
Siunaten sijoja niit
Jossa syytnn syleilin
ihanaa imettjni,
Istuin syliss isni
Kiikuin hnen kintuillasa:
Siunaillen siittjini,
Siunaten sisryskunnan
Viel alti Aabelillen
Toivotan totisen onnen
Ett terveen elisi
Aina suosioss asuisi
Hllen jvt heinmaani,
Hllen perut perkumani,
Kaikki kasket kaatamani.
Kaikki kylvt kylvmni.
    (Hnen hipis muuttuu ja hn sanoo kateuvella).
Vaan en valmiita jyvij
Anna Aabelin osaksi,
Elinajakseen eloja;
Annan puolet Aadamillen
Ite puohan toiset puolet;
Poltan oman olkivuitin,
Rikat riihennuotiossa,
Savu-uhrina salassa,
Kostouhriksi kokoan,
Poltan polttouhrinani,
Uhmauhriksi sytytn;
Ettei elinajaksesa
Aina kest Aabelillen
Kainin olkija katoksi,
Aina alle vuoteeksi:
Totta tyllen tottunoopi
Koska puutos kohtovaavi,
Tyllen tarvis taivuttaapi,
Vaivan vaatiivat vahingot.




2. KOHTAUS.

(Keolla).


1. NYTS.

KAINI (Plyss ja tomussa valmistautuu polttamaan olkija ja ruumenija).

Ennen poltan pois poroksi
Olet ruumenet ruukiihen
Enk etksi kuleta
Enk anna Aabelillen:
Jollen jpi jlkijni
Kyll vuosi kymmeneksi
Nautittavaks narrinpilkoin,
Ksipuuhkin pulskiasti.
Uhrin tien uhanki vuoksi,
Velkauhrin veljen vuoksi.

    (Kokoa olkija ja ruumenija).


2. NYTS.

    Entinen ja Aabeli.

AABELI.
Miss rosmo roikalehat?
Oiva siivon out olillen,
Hyvn ruukin ruumenillen
Saanut keskellen ketoa.
Olet out mttnn mellen
Pehut pellonpientarillen.

KAINI (Tapaillen hnt).
Kyll sullen kylvyn annan
Kerran kelmij opetan
Nskuokkoa kuritan.

AABELI (Pakoonjuosten).
Eeva kultainen emni,
Armas Aadami isni!
Kaini luuni katkaisoovi,
Kaini lopettaa lopeti!
    (Takaisitullen).
Mits mielit tst saaha,
Tyst tuhmasta tulevan?

KAINI.
Min mielin matkustella
Kauvas teijn kansastanne,
Luopuin luotanne lopeti:
Niinm poltan toisenpuolen,
Oman vuittini olista
Uhmallani uhrikseni.

AABELI.
Tokkos luulet toisenpuolen
Sullen turakka tulevan:
Mits miettisit minullen
Heitt heittolas osaksi;
Min sulta miesivuitin
Vaain valmiista eloista.

KAINI.
Mink out vaivan valmistaissa
Nhnyt nihen hankinnassa
Mit antanut apua?

AABELI.
Mie oun kahtonna karihtat,
Kest vahtinna vasikat,
Vuohet, vuonnat paimentanna,
Lauman laihoilta ajanut,
Karjan viljankasvavalta
Kapaleelta karttanunna.

KAINI.
El eilleenkin samaite,
Tuolla toimella, tosita,
Varsin huoleta, hoputa;
Soita soita kasvamaan,
Laula pellot pehmiksi,
Tasaiseksi nurmet tanssi,
Hauku halmeita keollen:
Makaa pivt pst phn,
Viet iltaisi ilolla,
Aika alti leikitess:
Min muutan muillen maillen,
Ehin muualta eloni.

AABELI.
Se on Kaini kaunis poika,
Hyv vara vanhemmillen
Kuin on halu kulkemuksen,
Vaelluksen vanhemmista.
Ne on mielet oiva miehen
Hyvtahtoisen tapoja;
Mik heillen tuossa turva?
Ainoa on Aabelista,
Varsin vanhana varasa.
Viel hvitt hvytn
Ennensaatuja eloja.
Luojallemme tokko luulet
Ollenkaan otolliseksi,
Uppalantin uhmauhrit.

KAINI (Uhkaten).
Haasta viel harvahammas,
Pahapaltoinen pakise,
Tarinoippa tarhapll;
Konsa on sinusta ollut
Jokuu vara vanhemmillen
Heillen tiss helpotusta
Heillen atrian apua.
Pijt pilkan pilkkahammas,
Naurahtelet narrinalku
Minun uhmauhrilleni
Onko sun otollisemmat
Veriuhrit, velkauhrit
Syyttmist syntyneist,
Karihtoista kasvavista
Vuohen vuonnista somista?
Viel vinkuuvat ksiss
Aljvt, ntelvt,
Jtiseevt jnnkses,
Triseevt thtees.

AABELI.
Sun on uhrit uhmauhrit,
Uhrit ulkokultaisuuden.

    (Kaini laittaa uhriaan. Aabeli myskin laittaa uhrilaivan,
    ottaa vuonnan jota hn rupea uhraamaan).

KAINI.
Heit vuonnat, vuohenpojat,
Laske kasvamaan karihtat;
Irti psty ilosa
Paistiuhria parempi;
Otan uhrin uihkavaisen
Viel vinkuvan ksist,
Sylistsi sykkvisen
Kaappaan lampaan lavasta,
Kplst vohlanvuonnan,
Lapaluistasa lujasti;
Jolla ptn pt vasten,
Kolhoon kohti kulmiasi.

AABELI (Vnt niskat nurin vuonnalta ja pist tulen lavan
alle joka yhtkki leimahtaa tuleen.)

Kaho Kaini uhriani
Se on kerran kelpo kist
Otollinen, oivallinen,
Jumalallen juhlattuna;
Sun on auonnasta pahasta
Pahakiukkuisen, kirotun.

    (Kaini koittelee sytytt uhriaan ruumeniin puolelta vaan
    tuuliaisp kiehtoo; josta tuli tukehtuu; hn sytytt
    uuvestaan ja se tapahtuu samoin; Aabeli sytytt olkiin
    puolelta ja se samassa leimua tyvess tulessa).

Kuin on uhri kunnonkist,
Tuli hurskaalta tuleepi
Niin se ei samaite sammu
Kuin jos kurja uhroapi.

KAINI (Sammuttain).
Kuka kuhtunna sinua,
Kuka kuhtui kunnottoman
Joka saattoi sammutellen
Tmn tyni trvillen?

AABELI.
Min leimullen levitin,
Saatoin tuimallen tulellen
Jot ei voinut konnankonstit,
Kekleesi kelvottoman,
Sytykkeesi synnin orjan.

KAINI.
Keklein on kelvolliset
Parannella partoasi,
Harvennella hampaita
Suurta suutasi tuketa.

AABELI (Pakoonjuosten).
Eeva kultainen emni,
Armas Aadami isni
Kaini plen karkovaapi!

KAINI (lhttin kekleen Aabelin jlest josta hn kaatuu).

Sattuipa kovan kovasti,
Kovin phs kolahti,
Otanpuolellen osautui,
Ohuvehen ohtaluuhun:
Ett ei liiku, lhennyvy
Eik seiso srilles.
    (Likenee).
Veikolla verinen kulma,
Alti Aabeli veress,
Lepss levi leuka,
Otassasa orvasketta,
Marraskettu maksankarva;
Punassa punaiset posket,
    (Tuskalla).
Nouse nuoroinen nopeesti!
El viikoista vihoa
Pij pitkist toroa;
El muistele ene
Vrintehtyj tekoja.
Emp kulloinkaan ene
Taho kansasi tapella
Vasten sinuu vastustella
Saattaa sua suutuksiisi:
Annan vallan vanhemmaisen,
Evut eill synnytetyn.
    (Liikuttain hnt).
Viel poskissa punoa
Vaan ei vastoa minullen;
Ei ou jykenneet jsenet,
Viel veri liikkeiss,
Viel silms siniset.
Nouse armas Aabelini,
Pijan pikku veikkoiseni,
Herriherttainen here,
Veli veikkonen havaha!
Kuule kulta kukkaiseni!
El kuvaile ene;
Ne on leikit lemmon leikit,
Kummat kuolun kursaukset
Hirmuisesti hirvittvt!
    (Liikuttain uuvestaan nousevalla kauhistuksella).
Kylmt ovat kyynsps
Viel kalvoiset vilummat,
Jsenes jykkenvt,
Silmt siirtyyvt siniset
Kalvettuvat kasvops,
Muoto muutuupi rumaksi;
Jo on sieramet siniset,
Kintut kiini toisissansa,
Veri sepo seisattunna:
Mik kumma, liekk kuollut,
Liekk hengen heittnynn,
Kalma silms sitonut.
Tuoni nes tukennut,
Surma suusa suittanunna?
Thn syyhyn syynalainen
Oun min poloinen poika;
Mit teh, minne mnn,
Miten pst piviltni,
Kuten kuolema tavata,
Enntt elmn loppu,
Kiirehti kuolun kimppu?
Tulisikko surmantuskat,
Kuolunkoprat kopristaisi,
Vaipuisivat tunnonvaivat,
Katoisivat kauhistukset!
Mitk vaivat surmanvaivat,
Kutka tuskat kuoluntuskat?
Vasta vaivat tunnonvaivat,
skn tuskat tunnontuskat.
Eikn akkani apua
Jotain taitaisi tavata
Keinoo keksi osaisi,
Ett viel virkoaisi,
Ett elhtyis eloon,
Viel henkiin herisi?

    (Mnee moniaita askileita vaan tulee kohta takaisin).

UKKOISEN NI.
Kuka kuhtu, kenk huusi,
Mik minua manasi,
Kenk nimelt nimesi?

NI (ukkoisenjyrinll).
Miss veljesi venyypi,
Kussa Aabeli asuupi?

KAINI.
Ounko vahti, vartijoija,
Pantu paimeneks hnellen?

NI (ukkoisenjyrinll).
Miks on veljesi veress,
Miksi muoto mustelmoissa,
Kaunis kasvosa lepss?
Veljenveri vaahtevainen
Vaatii kostoa kovoa.

KAINI.
Veljen veren velkapn
Verivelka velkanani;
Veljenmurha muistettava.
    (Vapisevalla nell).
Mesisiskoni Mehaala,
Avioni, ainoani!
Tule tuskassa avuksi,
Ehk neuvon ellentisit,
Avun akkani havaisit;
Miten sulen surmanhaavat,
Lvet kuoleman kuroisin,
Veljenveri seisattuisi,
Herumasta herkisi;
Joka vaahessa valuupi
Alti Aabelin alaite,
Verilsn veksen,
Mn mttihen lomassa,
Tuolla turpeihen vliss.
Tule sijo silmini
Ett ehkies en nkisi!
Luonto luovuta elosta,
Salli surma saastaisellen,
Saata tunto sammuksiisa,
Tunnonvaivat vaipumaan,
Ajatukseni aseta!
Vaan on vaivat vastaisetkin
Tulet helvetin tulevat
Yht vaikiat varoilla,
Skeneit sstisss,
Tulilinnussa kipuja.


3. NYTS.

    Kaini ja Mehaala.

MEHAALA.
Mit mietit ystvni,
Kennen kanssa keskustelet?
Ket kahot kaatuneeksi,
Haastat haavoissa olevan,
Kennen veress venyvn,
Kuta kuhut kuoliaksi?

KAINI (Osottain Aabeliin pin).
Kennen oun kettnn keollen,
Kennen kaalanna katala?
Sit kuhun kuoliaksi
Ket vainajaks varajan?
Oman veljen ohtaluuhun
Kolhaisin korennanpll,
Kekleell phn ptin,
Palavalla paukautin,
Vasten kalloa kalautin.
Miten tavata takaisin,
Teh tekemttmksi,
Mitenk mitttmksi
Mustan murhan saatan saaha?
Miten nostattaa nopeesti
Veljen venyv veress,
Lepeevn lepnlss,
Miten puhistaa pukeesa
Sivistell silmkulmat?


4. NYTS.

    Entiset, Aadami ja Eeva.

EEVA (Sikhtin).
Ah armas Aabelini!
Oh nuori nopiani!
Nouse nuoroinen nopeesti;
Yls kalliini kavaa!

KAINI.
Ei se nouse nuoroisesi,
Kavaa kalliskannettusi,
Eik ensinkn nettusi
Vajn vanhinsynnytetty
Poika louhiin lomaan,
Manattava maanpoveen,
Mahu vaivainen manallen,
Raukka, kurja maan rakoon.
    (Viskauttuu maahan).
Kata turpeilla katala,
Mt mttit ylite,
Kiviraunio rakenna
Johon kovot kuolettajan
Murhateon muistukkeeksi.

MEHAALA (Langeten polvilleen Aadamin eiss).
Armoo ihana isni!
Anna armo armas appi,
Anna anteeksi rikoksen
Johon veti veljenkiistat!
Eip varsin vanhempasi
Tahallasa tappanunna;
Tapaturmainen tapaus
Heijt yhteen yhytti,
Yllytti yhess ollen,
Saattoi saastaisen tekosa;
Ilman viikoista vihoa,
Paihte aineeta pahata.
    (Kntytyy aina polvillaan Eevaan pin).
Ehin armoa emlt,
Ehin itilt omalta,
Pyyvn Kainin kantajalta,
Anon anteiksi anoppi!

KAINI (Ylsnousten).
Mun on murhani isompi,
Pahatekoni pahempi
Ett en tohi toivottoa,
Siit vaatia vapautta,
Anoo armonantamista.

MEHAALA (Aina polvillaan).
Vaikka rikos vallan suuri,
Vainon vaatisi vahinko;
Niin on armosa avarat,
Enempi emmme armo,
Isnrakkaus rajaton!

AADAMI (Itkulla).
Sst srettyy syvvnt,
Pst pt pyrtynytt
Vaivanalaista vapauta!

KAINI.
Aivan suuri surman aine
Veljen verta vuuvattaissa
Oli kiivautein kirottu,
Synninsyyn, synnyntni:
Synnyin pahasymmisen,
Kasvoin ilman kahtomusta,
Ojennuksita, opita,
Suultakuohkuna, kurita.

EEVA.
Tuossa tunnen tuomijoni,
Lahjan synninlangemuksen,
Pahantyni palkan tunnen,
Koston puihen koskennasta.

AADAMI.
Tahi taivaankuritus
Helleyvest, heikkouvesta;
Kasvattaissa Kainiamme;
Alti Aabelii ihailit,
Alti puollit Aabelia:
Toinen pikainen toraisa,
Toinen viekas, vilpillinen;
Kyy ois ollut kytkettv,
Sislisko siimoittava.


5. NYTS.

    Entiset ja Eenokki. (Juosten islleen vastaan).

MEHAALA.
Kaho pient kaunokaista,
Kaho kultakukkaistamme,
Ihanata Eenokkiimme,
Ne itenkistsi,
Itemuotoistais ihaile!
Kaho, kuinka kapperasti
Hypp vasten vanhempaasa
Nousten polviisi nojallen
Syytn systksen syliisi!

KAINI.
Jos oisi omakuvasi,
Nk kypn nksi,
Mult on muoto muuttununna,
Nkpni niventynn.
    (Kahtoo lapsen plle, joka sikht).
Hirvip hirmutonta,
Sikht pahasvyist,
Ilkin ihailemista.
    (Muut vhn eroovat hnest).
Outo oun omassa koissa,
Outo lapsillen omillen,
Sukukuntani suruna,
Vaarrettava vanhemmilta
Irti seurasta isni,
Emnarmosta erite,
Kirottuna kinkerist,
Kontijo isni koissa,
Peto synnyntpesss;
Vaikka vanhuuvenvaraksi
Kasvattivat Kainiasa
Niin on toivo toisin kynyt
Toivo muuttunna mureeksi,
Ei ou vanhuuven varoa
Huojennosta huolessasa
Kuin oun kummin valmistanna
Pellot kaikki pehmiksi,
Ylskyntnyt kytni,
Suoni kaikki suorittanut;
Niin on tist tylist,
Vaikiammista vapaus.
Heitn heillen heinmaani
Vaivanalat vanhemmillen;
Aina itkevll isllen,
Alti huolivall apellen;
Jonka jouvutin mureesen,
Saatoin vanhuuven varata,
Jonka huolellen hosaisin,
Vaikka vahingon jytyll,
Varsin vastoin aivotusta.
Katumukset kaikki myht;
Veljenverenvuuvattajan
Itku ilmivalkiaksi,
Kypeneiksi kyynlees,
Tuska tuimaksi tuleksi.
Kolakka koti isni,
Kylmt omat kynnykseni,
Jinen, jhtynyt majani
Hyhmiset hyvimmt suojat.
Ratkon rakkaimmat siteeni
Eroon eukosta, emst;
Yksin paeta yritn
Minne viepi villimieli,
Taluttaat pahat tapani:
Peityn petoin pesiss,
Karhun kuopassa katoan,
Kontion kivikolossa
Hukun hukan atriana:
Ehin yht, eik lyvy
Joka tappajan tapaisi,
Veljen tappajan verisen,
Lisi kurjan kuoliaksi,
Haon alle hautoaisi.
    (Ukkoisen jyrin ja tuli).
En siky pahoa st,
Ulkoukkoista vapise,
Tulennuolia tutise,
Kaikkivallan valkiata,
Leimuja pimin pilven:
Kepeet ne tulikehakot,
Sstvt tuliskit
Omantunnon tulta vasten,
Tunnonvaivan valkiata.

NI.
Sit kosto kohtoapi.
Joka muita murhoapi:
Viel Kainin kaatajallen
Seitenlainen kostonlaatu,
Seitenkaltainen katumus;
Kainin murha kauvanajan.
Murhatys muistukkeeksi
Kaiketi vaatiipi katua
Elinaikasa ehite
Kuin on luotu luonnonsurmin.
    (Ukkoisen jyrin ja tuli).
Tunnusmerkiks tuomitullen
Muutan murhatun muselmat
Kainin kasvoillen asetan,
Muotoosa mureenmerkit,
Painan paiseennkiset:
Josta kasvo kauhistuupi,
Muutan muovon murhamiehen
Kainin kasvon kauhiaksi.
    (Ukkoisen tuli vhenee Kainin ymprill).
Kauhistunna Kainin kasvo,
Kasvo ennen kaunokainen
Painunna pahatekin
Mustaks muoto muuttununna,
Tullut hirviks hipi,
Ett vlttvt, vjyyvt
Veljentappajan verisen.

    (ni lakkaa ja ilma selvi,
    muut likeneevt ja sikhtvt).

KAINI.
Kaikki kanhistuut minua
Svytnt sikhtvt.
O! avioni armas,
O! vaimo vaivaisen,
O! lapset langenneen!
Voi! vanhat vanhempani!
Ah! suojat suojaisat
Kuin alti armaat,
Ihanat, iloisat!
Nyt huolen huoneiksi
Nyt surun suojiksi
Murheessani muuttuneet!
Nyt jtn jhyviset
Ja yksin yritn
Vaeltaa vaivassani:
Vaikk ero vaikia
Lheisien luota lht:
Vaan vaiva vanhemmill
Oun muistutus mureen.

MEHAALA.
Emp erkane sinusta,
Luovu luotasi omani,
Jisi jttinkn jlellen
Joska painaisit pakoon;
Aina ehin askelesi,
Yh jlkesi yhytn,
Yh yhteen yhymm,
Saamma samoillen tiloillen
Aina toisemme avuksi,
Toisen turvaksi tulemma.

KAINI.
Kuinka tahot kultaiseni
Erota emsi luota,
Irti luopua isst;
Kurjan kulkukumppaniksi?
Ohakkeet ja orjanruoskat
Minun poluissain poloisen,
Kurjakulkuisen kuluissa:
Jliss pakojniksen
Polut polkemattomia.

Mehaala.
Kuin oun kerran kumppaniksi
Sullen suotu, suostunutkin
Olla onnessa omasi;
Ounpa suotu, suostunnakin
Olla onnessa kovassa,
Varsin vastenkymisess
Tarvis hyvntahtoisuutta.
Mit osautuu osaksi,
Sullen suinkin sattuneepi
Kaikki kannamma yhess,
Kahenkesken Kainiseni!
Avuksi akankin toimi,
Helpotukseks heikommankin,
Huolenpito huonommaisen.
Ei ole eloniloa,
Toista toivoa minulla,
Kuin sun kulkusi mukana:
En el erottuasi
Enk hengi heitetty.

KAINI.
Etp eukkoni epile
Erota emsi luota,
Irtautuu issi koista.
Ansaihteisit ainoani
Osakseis paremman onnen
Myskin vankat vanhempamme
Avun aina tarvihteisi:
El suinkan heit heit
Vanhuuvessa vaalimata.
Tuossa paikassa tuloovi
Minun paikalta paeta
Kautta kauhian tekoni
Oman pni ptksell
Omantunnon tuomiolla.
Ett tysin tytetyksi
Kova tuomio tulisi;
Poisi poiketa pitpi,
Paeta pahatekin,
Muillen maillen murhamiehen,
Synkkyyten syvimmn korven
Joss ei piv pllen paista
Kirkkaus kirotun pllen.

MEHAALA.
Ihanat isni armot,
itin armot armaammat,
Siunattu asunsiani
Sisrkunta siunattava,
Heitettv hellinmielen,
Surulla rakas sukuni,
Kaikki kalliit jsenet:
Vaan on varsin vanhemmista
Velka veljest erota,
Siirtytyy sisrten luota,
Elinaikaiseks eroksi
Jtn heillen jhyviset:
Laitan lapseni kulullen
Avioni askeleihen.

KAINI.
Tokko tohin, tokko toivon
Teit teilleni suvaita
Manatuillen matkoilleni?

MEHAALA.
Minne heittisit minua,
Minne heitt heikot lapset,
Kennen kahtoa katalat?
Vanhemmillen vastukseksi,
Murheitasa muistukkeeksi.

KAINI.
Enk heit heikkopit,
Huonopivsii hopuksi,
Murhatyni muistukkeeksi,
Vanhenneillen vanhemmillen.
Jt sin jhyviset,
Heit sin siunaile
Jonk on siunaukset jotakin,
Joka tohit toivottoa,
Vaatii onnee vanhemmillen;
Tohit toivoa itellen.
Min en tohi toivottoa,
Siunata sit vhemmin;
Pahan toivotus pahaksi,
Hjyn siunaus hpeeksi.


6. NYTS.

    Entiset ja Kainin 2 nuorempaa lasta.

KAINI.
Tuossa lapsemme tuloovat;
Lhetn metn lvite
Karttain isn kartanoita,
Karttain kallista kotia
Jota vasten vaihoksiin
Korvet koko maalimassa,
Saloin synkkiin syveys
Pakopaikaksi ehimm.

    (Tahtoo taluttaa lapsiaan vaan hy pakenoovat
    itis luo. Kaikki muut mnvt pois).

MEHAALA (Polvillaan rukoillen).
Anna julkinen Jumala,
Anna ainos auttajamme,
Anna synnit anteiksi!
Salli luoja lohtutusta,
Kenki tuskan kevennst,
Suuvos suuri suojaajamme!
Vaikka vastenkymisij
Oumma ansaineet osaksi!
Ohjaa onnemme osoa
Sillen tiellen siunatullen,
Miss minun miehelleni,
Katuvallen Kainilleni
Toivon liekki toihuaisi
Loistonsen, lohtutuksen
Valaiseisi vaivalaisen!
Salli lapset langenneihen
Jotk ei ou osallisia
Synnin syihen siittjis;
Vijatonna vihannella,
Kukoistua kunniassa,
Veljellisesti vesoa!

    (Pois).








End of the Project Gutenberg EBook of Kaini, by Jacob Fredrik Lagervall



License: Share Alike