Produced by Jari Koivisto SATU SALLISESTA; UNI Kirj. J. F. Lagervall Helsingiss Prnttty Waseniuksen tygn Wuonna 1831. Imprimatur. J. M. af Tengstrm. SATU SALLISESTA Joka epilemt oli esi is niillen mainittavillen Sallisillen, jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja aina muistossa piettv samannimellinen Karjalan Genraali heijn kunniaksensa kehui perijuurensa olevan. Vvy vanhan Vinmisen Joukkavainen jousi Kiss Kulki yksin Kuusikossa Men alla mnnykss, Vaimon vaipuneen havahti Toimettomana tokahti Nki maahan nntyneen Kuuristautunna Kumoon Kylilleen Kyyristynn Eukko runsas rungaltansa Vaimo vahva vartalolta Vaan oli vahtoa vajilla. Pieni lapsi laitumella Venyi vieress veress Tantereella miehen taimi Veressns vierettiis Knteliis Ktkyet Ilman vitmita vireesti Ilman liekuta lepisi; Potki poika Sorkillansa Tanteretta miehen taimi Laitumella lauleloopi Lauleloppi laaullansa liseepi nellns Taputellen tanteretta; Ehti einett emlt Ano eineen apua Nkeepi emns nnnt Nki rinnat riippuvaiset Tapaa hertaisen tavaran Kullan vertaista venytti Imeksi imeisen alku Miehen alku mieleksiipi; Vaan ei kuollut kumppaniksi Eik kelpaava emksi, Eik synny Syttjksi Ihanaks imettjksi Ensinkn elttjksi Kalliiksi Kantajaksi Vakavaksi vartiaksi Holhojaksi huonon lapsen. Jousen ktki Joukkavainen Varsinkin vasamat ktki Peitti pienen pehkon alle Nuolet toiste nouvannaksi Aseet toiseksi ajaksi; Jtti jnteen ahollen Ampu kalut kannon alle Otti pojan polvillensa Syyttmn syliins nosti Viattoman viisas ukko, Omaksensa otti pojan Omaksensa orpo lapsen Laulu lapsen lapseksensa; Kotiansa kohti koiti Kanto pojan kartanoonsa Saavun saaliinsa tupaan, Per penkillen asetti. Ktkyt kytiin samassa Laitettiin tuvan lakasta Parvesta paraan pirtin, Joss oli lasta Joukkavaisen Kuusi kuuta tuuitettu Viatointa viihytetty Vaimon tainta taivuttettu Tytt lasta tyyvytetty itin kaimoa katottu. Vaan kuin kului kuusi kuuta Puoli auringon ajosta; Niin ei kynnyt ktkyens Eik viihy vitmissns, Jtti vapukka vakunsa Heitti liekun heinikolle Jtti ktkyen keollen Pientarellen pieni impi Jtti vitmin viisas lapsi. Vierauttua vitmistns Viel vierautu vlemmin, Herttaisista herkuistansa Maamon maijosta makeesta Elatuksesta emlt Emon eineest eroisi Kasnaisista kantajansa Muona kontista komeista Kaunoisista kaksoisista Maito maljoista makeista Toivossa tulevan toisen Tarvihtevan tuon tavaran. Yli Yt liekkumata Vietti liekkusa levossa Ktkettyn ktkyens Silisss pieni snky; Sitten tuotiin tupaan Tuohon tyynyt tyyrttiin Tyynyt piettyn tytlt Lapselta lakanat pietyt Vaippa piettyn vapolta Tuossa lapsi lauleloopi Hyril hyvnnkinen Roikoi rohkia nlt Kaunis poika karjalassa Tuota vaimo tuuitteli Eltti talon emnt, Tuuitteli turvaksensa Vanhan pivs varaksi, Vapollensa vartiaksi Avioksi ainoallen. Vaatehti varakas vaimo Kauhtanalla kauniilla Sametit oli sarvenoissa Hihan suussa hirven nahkat Puhkina punaiset langat Paino paklat kauniiksi Keltaisiksi kengn paklat, Siniseks sukan siteet, Pani kaksi paita vyt. Anto paijat paltinaiset Toiset anto aivinaiset; Jalot jalkineet jakeli, Kengt kenkkisi kepit Upokkaat upoisen uuvet Pahlikkaat parasta ktt, Varsin vahvat varsiltansa Kauvoiltansa kauniimmat Perotoilta pehmimmt Koroiltansa kohtalaiset Apsatilt alati sievt Muilta paikoilta mukavat. Sukat surman mustunaiset Syylingit syven nkiset. Kasvo poika kauniisti Ankarasti miehen alku Hyv tahtoinen tavoilta Opiltansa oivallinen, mmn neuvokit lyisi Johtatukset Joukkavaisen Vrssyt vanhan Vinmisen Yllytykset ymmrtvn; Teh suuria tekoja Palveluksia paraita, Kuninkaalle kuuluvia Isnmaalle mainioita. Ite vanha Vinminen Oli kummiksi kututtu, Nimen antajaks anottu Vaimoinensa vanha ukko Vaateriksi vaaittuna; Otti syyttmn syliins Pani poijan polvillesa, Kahtoi kaunista nk, Sanoi vanha Vinminen Tahon taivaan julisti Suonnon julkisen Jumalan; Tm suomen suojeloopi Varjeloopi valtakunnan, Karjalamme kaunistaapi Savon saattapi eloon, Antaa rauhan Aunukseen, Pst Hmeen hst, Pohjan puolen polttajista, Laitta lappiinki eloa Einett etisille, Ouvoillen opin valoa Ylimaahan ymmrryst Tietoo maahan tiettmn; Tm on salosta saatu Men alta mnnykst Tm saalis sallituna; Niin m sanon Salliseksi Kutun kummi poikaiseni Kutun kuuluisaks tulevan Suvun suuren esisksi. Nousi Sota suomen maassa Syttyi synkiss saloissa; Vihollinen Viipuria Poltti selvksi poroksi, Turun tuhkaksi mnetti Kekleiksi kelpo paikan Raunioiksi rautalinnan, Ajo asukkaat ahollen Mnemn rntmillen; Li kumoon Kuuston linnan Kaappaisi Kajanan linnan Vahin maatessa makeesti Komentantin Korsatessa. Kuningasta kuusi kulki Kuusi ahnetta ajoivat, Suomen maata sortamaan Sotimaan suomen nient, Kaatamaan Karjaloa Jakamaan jaloa maata. Sano vaimo, Salliselle Sano hellill sanoilla Sytvll syvmmell, Pois tulovi pojan lht, Pojan matka nilt mailta Rauhaisilta rannikoilta Kukkuloilta kuuluisilta Rannoilta rakastetuilta; Kuningas on kuhtununna Esivalta ehtinynn Valtakunta vaatinunna Maamme hallitus hakenna Maamme haltia manannut, Kaikki kantajat aseen Kaikki kantamaan asetta Kaikki miehet miekalliset, Miekalliset miekkasille, Miekattomat miettimn, Kuinka ansaisiit aseen Miekan miest merkihtevn, Miekka miehen kaunistaapi, Akka on asetoin miesi Vasamoita vaimonlainen Nyt on soitettu sotaan On tahoittu tappeluun; Sek miehi merell Ett maalla mantereella Tappeluissa tarvitaan Varjelukseks valtakunnan. Kuin on leikit leikittyn Kuin on voitot voitettuna Tapeltuna tappelukset Kuin on suomi suojeltuna; Tule tuttuun tupaan Ennen maattuun majaan Uutoiseen uutimeen, Tule tietyllen tilallen Laverillen laitetullen, Tynnn sullen tyttreni Annan Vapon vaimoksesi, Annan Sullen ainoani Oman lapsen sullen laitan. Tuota toivoin toisin ajoin, Tuota toivoin toivottua Aina aijoin aprikoin, Toisin toivoni hvisi Lohtutukset loikaistuivat Pakeni paraat uneni; Luotan luojani tekoin Luotan vanhan Vinmisen Ihmeteltvn Isni; Ett sullen ike suovat, Suovat sullen miehen mielen Miehen miehuuven lupoovat Suovat Suomellen sovinnon Valtakunnallen vapaallen. Polvet pojalla vapisi Syvn sykki Silmt siity, Mullen Vappo vaimokseni? Mullen siskoni sivi? Eukoksi emoni lapsi! Akakseni ainoasi! Ei sit siiek Vinminen Eik sukumme suvaihte Ajatukset myten anna, Lupoa lujat lakimme Laki kirjat kiinteimmt Lain lautaiset niotut. Vaimo vastaten sanoopi Ehtt hyv emnt: Emp ole sun Sukuusi Enk oikia emsi, Vaikka olin vartiasi Huonouvessa holhojasi Alti heikkona apus; Sin olet otto-poika, Poika saatuna salosta Kuletettu kuusikosta Miehen kyess metll Jousen kansa Joukkavaisen. Lytty lytn keolta; Entisen emsi kansa Jonka s oli srkenynn Hajalleen hajottanunna Vatan ukkoisen vasama Ukon ilma irti lynnyt; Jos oli silmt siskon plle Palanna pahana lassa Povi poikana sytenn Kolkuttanunna kovasti Syvn tuolla syyttmn Vireesti viattomana, Lempisiss leikissns Lasten lausuissa somissa Ktkisill kyessns Piiloisillansa pihalla Syleyksiss syyttmiss; Niin paloi tuli paremmin Rinnan liekki leimuapi Vaimon tuota vastattua Ehtetty emnnn; Silmt auki aukenivat Tunto tunnusti totuet Luonto toivoja lupaisi, Ajatukset aivoissansa Onnen taitoa opetti; Kiihty toivossa kipuna Onnen etuja ehtti Autuen alun osotti. Vappo varjoin vapisi Ilo ihanan valaisi Kasvon kauniin punaisi, Ilossansa viikon itki Pieni piika riemussansa; Kauvan maahan kahteloopi Silmt siltoa hakivat Kolpihtoa kohtaisivat Noutiit nostopalkkiloita. Viimein sano viisas tytt Vastaisi ihana impi Tyyni tytt taitavasti; Sanat on sanottu ennen Ennen meit merkittyn; "Vieras veikkoa parempi Emon lasta laupiampi" Jopa totuen tokatin; Jos oli velien omana Aina armas mielestni Mielen ainoa ajatus Ajan ainoa huvitus Ajan vietto veikkonani Lempee leikki kumppanina; Niin on kahta kalliimpi Vappoo vaimoksi kysyj Emnnksi ehtivinen Toveriksi toivojani Kumppaniksi kuhtujani. Tuli vanha Vinminen Tuli tutisten tupaan ij rjisi kisti rjis nell kovalla Kiljui kiivailla sanoilla, Mitk teill on tuhmat tuumat? Mitk nerkat neuvon piennt Mitk arvella asiat? Hvetktten hinne kansa Kansa naimis kauppoinne, Kuin on sota suomen maassa Vaino Valtakunnassamme. Jouvuk kohta Joukkavainen Saata Sallinen sotaan Laita lapsesi meluun Otto poikasi polaan. Ite vanha Vinminen Jouvuttaapi Joukkavaista, Joukkavainen anto jousen Tarkan tapparan tapaisi Keihs nykn kelvollisen, Vapukka vasamat ehti Varsin varmimmat valihti Nopiammat nuolet nouti, Ehti piilit pieni piika, Kokoili kyln koristus; Emnt evt laitto Vanha Vaterma varusti, Tallista talutti ruunan Rassasta ratas hevoisen Kujasta kululta kuulun Varsan vahvimman valihti Varsan varsoja paremman Varsan vanhan Vinmisen, Jonk oli vanha Vinminen Appi antanna vvyllen Anto ajella kotiinsa Ajella apen tykn, Koska aika myten antoi Koska jouti Joukkavainen Konsa entti emnt; Tmn ruunan ruskoittavan Tmn varsan vaskikarvan Tmn thtiin nkisen Tmn kuuta kuulavamman Varsan varsoista valitun. Varsan vanhan Vinmisen Antoi poijallen anoppi Anopiksi aprikoiva Ennestn emn siainen; Toivoi toilla psevns Hllen varsin vanhemmaksi. Vappo vaatteet varusti. Sallinen satulan ehti, Heitti hellt jhyviset, Heitti hellt silmn iskut, Heitti hellt huokaukset, Siitt kiiti kiireesti Nelisiss neijon luota Tyynimmn tytn tyk, Kerran kahtoi kankaalla Mnnessns mnnykss Taaksensa tantereella. Vaimo vaivoonsa valitti Emnt enemmn itki iti huoltansa lisi Erotessa ensi kerran Kasvokkaasta kauniista Polvi pojasta somasta Totisesta toivostansa Vanhan pivnsvarasta. Vaan ei Vappo niin valita Eik nn tyyni tytt nn nell kovalla, Itki Sallista salassa Huutamata huokaili Yli ihen yksinns Iteksens impi itki Voivotteli vuooteella Yksin ollessa olilla Pehmeill pehuilla maaten, Veikkoansa veisaili Muihen maatessa murehti Kyvetteli kyynleit; Lhtti totiset toivot Ett tervenn tekisi Tmn matkan mainittavan Tmn kulun kuuluisamman; Totisesti toivottaapi Ett saisi Sallisesta Kuulla tit kuuluvia, Toiste toivoosa toruupi Lhttpi toisen toivon, Ett rauha rakentuisi Ett katoisi kapina Sota Suomesta hviisi, Ettei suotaisi sotoa Tahoittasi tappeluja; Niin se Vapukka valitti Niin se toivoi tyyni tytt Pieni piika piiskutteli. Kuuli vanha Vinminen Kuuli kummi voivotuksen Lapsen lapsensa surua Keksi vaivat Vaapukkansa Valitusta pienen Vaapon Sanoi jykill sanoilla Vappoa toven torujen Lapsen lasta laimennellen; "Etzs tunne tuhma lapsi Tuota lytin ly Ajattele asiaksi Vakautta valtakunnan; Ett soata sovinto Arvanlymt asiat Kuuen kuninkaan kulungit Vaivat kuuen valtakunnan, Ei ne ratkia rahalla Eik suoria soatak Summat suuret summauk Ilman soata sovinto, Soan aine aina varma Takaukset tappelullen Toista toimittaa toraksi Viimen saattapi sauksi Vihtoin viikkoiseks vihaksi Kapinaksi kauhiaksi Varmaksi vainon ajaksi. "Vaan kuin on voitot voitettuna Tapahtunna tappelukset Veittyn veriset miekat, Nhty nlke kovoa Vaisaisuuta ja vajoota, Maahan kaattu kansakunnat Toinen toisen voittanunna Ilman voitota itellen Vaivat varsin palkaksensa. "Sitten silmt aukiavat Havaihtovat hallihtiat Ettei sopisi sotia Aivan tyhjij aseita Sota solmia sovinnot Sota rauhan suorittaapi Valtakunnallen vakuuen, Toisin on rauha toivottava Rakas rauha rannoillemme Rakas rauha rakkaille; Vaan suomma vakavan rauhan Lujat lupaukset sovinnon, Sovittu sota keolla Tehty miekkamme terll Tehty aseimme avulla Jouvutettu jousillamme Vasamoilla valmistettu, Rauvan kansa ratkaistuna Urhollisilta ukoilta." Saatiin sanomat soasta Saatiin sanat Sallisesta Sangarista Sallisesta Taitavasta tappeluissa; Kuuluu kummia tekevn Ihva ihmeteltvi: Kiivas kimpussa Keolla Julmemp juutasta jutuissa Paljon hiitt hirvimpi Kalmalaista kauhiampi Melutessa miekka kiss; Heretty heitti riian Vihan viskaisi keollen Torat toiseksi ajaksi. Kaatuneista kahtoi kaikki Veljet kuin vihollisetkin Ouvot omainsa tavalla Kahto kaikkein vajoota Kaikkein tarpeita tapaisi; Kuin havaihti haavoitetun Lysi lytyj Keolla Joit oli rauta raaellunna; Tahi maahan tallattuja Ahtauessa ylajettu; Niit viinoilla virotti Niit sipautti simoilla Voijellutti voiteilla Otti ommellut Vapolta Kaulastansa kaulaliinat, Nen riepusa repivi Hienot liinat liesengiset Tilkuiksi tihit liinat Palaisiks paraat paijat Hienot paijat palttinaiset Annetut anopiltansa Valmistettuna Vapolta Osavasti ommeltuna, Niill tulvan tukkejaapi; Rinnasta ritarin nauhat Kauhtanasta Kaunistokset Mekosta metalin nauhat Kateista kaijat nyrit, Hipastansa kulta hiihnat; Joilla sievsti siteli Kiinitti kipit haavat Veti verta vuotavaiset. Vappo vaitellen vaelti Kulta kukka kurkistellen Heijas helmi heinikossa Koivukkoon kosken luokse Lahelmaan pienen lammin; Lahelmassa lauleloopi, Kuin se tuttuni tulisi Yli jrven ystvni Yli maihen mainittava Sallinen yli saloin; Tuollen suuta suikkoasin Jos oisi suu suven veress, Tuollen ktt kppejisin Jos oisi Krme kmmenpss, Tuollen kaulaan kavaisin Vaik oisi kaula kalman luista. Meht vastoopi Vapollen Metn ukko mehtimiess, "Nyt se tuttusi tuloopi Ennen nhtysi nkyypi Sill on suu suven veress Sill on Krme kmmenpss Sill on kaula kalman luista." Kuului ruske kuusikossa Men alla mnnykss Vappo varpoja hajotti Lepn lehti levitti Koivun sorppia kohenti Tuomen oksia ojenti Haavan haaroja hajotti Veti pois vesoja tielt; Merkitksens melua Kapina katellaksensa Nki sorian sotian Sota miehen merkillisen Joukon haltian havahti; Joll oli miekka pllysmiehen Jousi joukon juohattajan Ven saattajan sapeli Kortikka komanto herran; Joka sutta surmoapi Mestoa metn petoa, Veri juoksoopi jokena Pirskaapi veri pisarat Hukan tulva huulillensa Kasvoillensa kauniilla Ympri suloista suuta, Parrallen paraimman miehen Miehen miehi ylimmn; Kantoi kaulassa metalin Riippui risti rinnassansa, Joss oli kuolema kuvattu Maalattuna maanalainen Kalman luita kauhioita Ripustettu ristikollen Alle Kalman Kauhistavan. Kiss krmeen nkinen Saatu letti Saksan maalta Ruoska Ruotista tavattu Puolan pojilta otettu, Joka kiss kpristisk Joka kntyi ktt myten Kppyrn krmeesksi Sill surmasi susia Sill kaatoi karhut maahan Mestaisi metn petoja Ssti miekan miest vasten Vasten vertaista vasamat Sapelisa sangariillen Jok ei tahtonna tapella Eik tohtinna torailla, Sit ruoskalla ropaisi Kerran keski hartioita Kerran pitkin selk piit Kolmannen nk kohti Vahvasti nene vasten Siitten pani paimeneksi Heitti hevoisten vahiksi Muutti muihen passariksi. Hll oli kaaret kasvopiss Naamassa mokommat naarmat, Otassansa oiva merkit. Merkit miekalla hakatut Sapelilla saatettuna Tehtyn terstetyll Kovan kortikan krell Heittpi heponsa irti Koivukkoon konkorinsa Opottaan oiva ruunan Heinikkoon hyvn heponsa Ruohokkoon ruskoittavan Ite vastaan Vapollen. Sanallensa Vappo varma Sulhon kaulaan kavahti, Hllen suuta suikkoapi Hllen ktt kppejpi. Joutuit Joukkavan taloon Saattoi Sallisen tupaan Ammoin tunnettuun tupaan Kotvan outettuun kotiin Joukkavainen jouvuttiisa Lasten kummii kuhtumaan Vaatimaan vanhempia Vaati vanhan Vinmisen Vaati vanhan vaimoinensa Vaati apen ja anopin Kuhtupi molemmat kummit Jotk oli kummit kummallengin Pappina nimen panossa, Sallinen salollen saattoi Joukkavaisen jousinensa Seuraisi yli selyksen Yli kummun kuusikkoon Kulki kuusikon yhess Koti korvesta sivuite; Kaatoi Karhun kaatoi kaksi Parven tettri telaisi Muita lintuja lisksi Teki purit koivu puusta Renttuvat reen tapaiset Nijo niver periset Pani patvesta kokoon Katajaisen kahvan laittoi Kapilaiksi suo karangot, Lyhyet lyly nreet Jotk oli lujemmat luuta Vati pahkoa paremmat Vahvemmat vati visoa Malja visoa visummat Tuuliis kopria kovemmat Laittoi kahet kannatokset. Karhut kaustoillen asetti Pajuillen paraat paistit Metot keskellen kerisi Pienemmt pinoon pllen; Jotk oli jmss jlellen Taikka tiellen tippumassa Niit niinell nijoopi Vihta pannoilla paraiten, Taikka konttiisa kokoisi Sumppusi sumsan kielen alle; Riippui viel viilekkeiss Jotk oli jlellen jnyt Eik soplihtaan sopinna; Vappo istu ikkunassa Lahjuksia laitteloopi Vaan ei valmistuk tekonsa Soristauuk sormikkaansa Lapaisensa laaullensa Langat hll hmmentyypi Puikot putoovat ksist Nieklat nieklojan npist Hyvn hymmin hyppyisist, Silmt sihtoovat pihallen Tapailekset tanhuallen Verjllen vntelekset Josta outtaapi omansa; Outti pivn pst phn Auringon alasmnss Outettuu kotiin koiti Ilmautupi illan suussa Tuli tultua hmrn Taluttapi tammoansa Kulettapi kuusikosta Kaik oli hiirakka hiess Vesi herneess heponsa Vaahtevana vaalakkansa Vesi tippu tiilarista Kannakkeista karpalona Helmin hevon kylest Kuin kuletti kuusikosta; Korventakoa kotiin Kannakkeissa karhu kuorman Joss oli lintuja lisn. Kututtuja kulki paljon Kulki kuhtumattomia Kulki kuokka vieraita, Varttuus vanhan Vinmisen, Tapa Joukkavan talossa Koria kututtu vieras Kututtuja kuhtumatoin Koriampi heijn koissa Toiset askelin ajoivat Nuoret nuotreilla jaloilla Vanhat keppiins varassa Sallinen oli saloa Kuhtununna kymmen kunnan Kuuluisia kumppania Yllyttnn ystvi Toveriinsa toivonunna Hnen hihens tulevan. Kulki kututut sotiat Toivat toisia keralla Toiset kantoi kanteleita Toiset torvia ilollen Sarvet vaskesta valetut. Oli kaikillen olutta Viljoin viinoja makeita Mett melki puolikoita Oli paistia paraita Talkkunaa tavalla maamme Taplikkaita thteiksi Paljon paistettu varoillen; Ken suvahti sullsinoa Kellen piti piiraisia Kellen keitin piiraisia Kuka talkkunaa tapaisi Rasva rieskoa rakasti Kuka kukkoja suvaihti Kaikellen oli Kahtalaiset Kalasta kalan leveiset Liehkemmt sian lihasta, Rohkeet tungeksen rokallen Kainut kaalillen asettui Rokkoo maahan roiskattin Kaattiin kaalia lavallen, Likkyi maito lmmitst Vapoilla vait varoilla Emnnll eine maljat Joilla liemi lisisi Joilla einett enenti Ahkerasti ammentaapi. Ei ollut jouten Joukkavainen Eik Sallinen Sanoita Kehoittaissa kestins Yllyttiss ystviis Nautiintoon naapuriisa. Ken ei sietnn simoja Viel viinoa suvainnut Osannut olutta juuva Sillen Kaljaa kaaettiin Oli vaassoa varoilla Makee marjoista katajan; Oli tehty teppovett Hapan maitoa haettu; Mik mitkin suvaihti Kuka kutakin halaji. Ilohtipi kaikki kansa Ilohtivat iltakauen. Lytiin koppia kovasti Linnaisilla liehuttiin Soitti paimenet somasti Sarvillaan saalla lailla Viisiin viiteen kymmeneen Toiset torvilla torisi. Paras vieras Parviainen Jok oli opissa ollut Pomporissa poika miess Taitoi maaliman tarinat Lystit laulut lauleloopi Monin kielin mongertaapi Viel tanssi taitavasti Vieri ketrn keolla Pyri pyrn pihalla Tasaisella tanhualla Eiss rappusiin ratassa Men alla mlihtn; Neuvoi sitten neitosillen Parviainen pantti leikit; Vaan kuin vaati palkintoa Lunastusta pannun pantin Suuta suikata tapaisi, Pakenivat Parviaista Pojes pojista mnivt Yls ehtivt emns Varaksensa vanhat eukot Tutut mmt turvaksensa Ettei tarvita tapoja Tapoja tavattomia Ottook outoja opiksi Vaarallisia valita. Ite vanha Vinminen Lauloi lauluja somia Toivoi onneja totista Suopi suosio suloista Saattain Sallista tilallen Untoiseen uutimeen Jossa Vappo vaipan alla Peittin silmiis perite Outti kauvan Outettua Outti viikon viipynytt Outti sulhoa suloista Outti miest oivallista Outti onnesa osuutta Outti toivosa totuutta. Nuoret nukkuvat uneen Vanhat vaipuvat levollen Vaan ei vanhoja nukuta Aamuisella aivan kauvan Valppaat on vanhat vaimot Virkut viisaat emnnt, Kuin on mieless mitn Tesmllens tehtvt; Nostattivat nuoren muorin Vapon saivat valveillen Kaasottivat kaunokaisen Lakin phn laittelivat. UNI Kaavailtu Oehlenschlgerin Uniin Mukaan. J. F. Lagervall Viipurissa, 1831. Imprimatur: J. M. af Tengstrm. Kuin kuleksin kuutamella Osotuksella Otavan Niin en kahtonna katala lmmielinen lynnyt, Huolessani huomannuna Enk tuhma tuntenunna Kehnopinen Keksinynn Tokahtinna toljosilm, Niit Maita Maailmoita Sit Sakeeta Saloa, Kuhun Kuu minun kuletti Minne osotti otava Saattoi vanha Saattajani Kuulu kulku kumpanini. Yn mnetin mttll Kuluttelin Kuunvalossa Then loistossa lopetin Umpi lammin laiteilla Valo Auringon avitti Aamun tulo tunnustella Pivn ter tiettviksi, Ett olin eksyksiss Olin Sakeessa Salossa Yksin yni viettnynn Murhannunna mustat tunnit. Vieri Silmni Siniset Pilven nkiset nkimet Kyhkyisen kynn nkiset Siirtyi kiini Silmn kannet Painu kiini paksut luomet, Uuvuin raskaasen uneen Korsauksiin koviin, Kantoit unen kakkiaiset Kantoit kaupungin turulle, Kaupungissa kauniissa Pesss peri Somassa Kaikki kalut mullen kuului Kaikki kartanot minullen; Kaikki kviit kskyjni Asijoitani ajoivat, Minun mieleni perst Tapaisivat tahtoani Toimittavat toivoani Mieli halua hakivat. Linnani likell seiso Seisoi keskell ketoa Kaunis kartano kajotti, Katettuna kauniisti Katto vaskesta valettu Kuparista kuuratusta Kasarilla kaunistettu Kulta juormuilla kuvattu; Viel rauvasta raketut Vesi rnnyt rystiss; Ikkunat iloiset nh Lasit kauniit katella Kuumoittivat kuunvalossa Pimiss pitkn matkan Loistiit loittoa Somasti Ankarasti auringossa. Seint selvst kivest Ruskialan ruukin luota Savotasta Saatettuna, Sisst tina Silatut Mahtavasti maalattuna Paksuimman paperin plle Kummallisia kuvia Joita peitti suuret peilit Lasi-liinat liikutteli. Istuimet punaista puuta Tuolit tuovut Pietarista Penkit suuresta Pesst Yli Laatokan Laverit. Laessa lasiset ruunut Joissa kynttelit kytivt Valon aineet asuivat, Paistoivat tali palaiset Vaksiset valoa antoi, Antoit aivan Suuren leimun Valon vankan vaikuttivat, Liekin liehkin levitti ljy yll maatessani Lamppu Laijalla lavani. Uunit tehyt aivan uuvet, Savun saattajat raketut, Upo uuvet uunin ukset Ovet aivan oivalliset Ovet vaskesta valetut, Henki reijt heitettyn Lvet pienet lmpymllen Varustettuna varillen. Sillat Sini Maalattuna Kummallisesti kuvatut. Olin aivan onnellinen, Olin riistasta rikassa Varsin varakas elosta, Oli kullat kukkarossa Oli taskussa tavarat Housu skiss hopeat; Riippui ristit rinnasani Paistoit thet tyelliset Vlkyivt moni vriset; Kauniisti Kaulaani Silkki Nauhoilla siotut; Ansiosta annettuna Ennen tehyist teoista Laillisista laitoksista; Ilman liian liukastoksen Varsin valskita valeeta Ylenpaltisen pakinan Kahen kielen Kantamata; Syytint Sysmt. Kuin oli kaunis Kauhtanani Kuinka Puhtaat pukeni! Oli rikkaan rimennot Housuissa hopia Nyrit, Miekka vyll mielt myten Kaksi Kannusta jalassa, Haukan hyhenet hatussa Hipassani kulta hiihnat Silkki nauhoilla Siotut Keltaisiin Ketrksiin. Ystvnni ylimt Sukulaissa Suuret Herrat Virka miehet viisaimmat; Morsiammeni monesta Kaikkein Kauniimmaks katottu Ntimmksi aina nhty Siviksi Silmitetty, Aina arvossa pietty Aivan hyvilt avuilta Suhteen Suuroisen Sukunsa joka Soitti Soriasti Kauniisti Kanteletta, Noilla Sormilla Somilla Ntimmill nppilill Kielet taijolla tapaisi. Ilo impini ihanan Soitto Soman Piikaiseni Hymmin hyppyisiin hymin Soittonsa Sana Sovitus Laulu lapsen lauhkiamman Minun mieleni ilautti; Syvn toivosta Sytpi Rinta riemusta palaapi Aivot ailahti ilosta Veri Suonissa sulaapi Nntyypi minun nkni Huonot Silmt huikenevat, Enk jaksa ensinkn Kanta kaikkii onnejani. Havain hakoa halaillen Sylin Mrten Mtst Suuellen Suloa Maata; Kulta kukkaroo hamuillen Keksin ketun krmeelt Nahkan Maalla Matajalta Sit koprat kopristeli Sit nppini npisti Sit hyppyiset hyvili Tuo oli typisen tyhj Eik hohtanna hopiat Enk kuullut kultaisia Enk rautaista rahoa Enk tinaista tipoa; Etin oman ympryksen Tapaisin omat taukset Kaivoin oman Karmanani Etin evs konttijani Sumsoani Suinailin; Ei ollut eineen apua Ei mill ruuallen rueta Srpimeksi Sstetty; Taskut tyhjt tavaralta, Kaik oli katottu ennen Kaikki ennen Kaivettuna Turhin tuhlattu eloni Hvitetty hirill; Nlkn olin Nntymss, Kova Surma kohti seisoi Jaloin kaksin kalmalainen, Kova Kuolema nkypi, Etin Moista Morsianta; Etin ystv ylint Ankarata auttajaani, Tuo oli Paikalta paennut Loittoisaksi loikastunna Eik jlkee jttnynn Kunne kulkea perst? Eik merkki metss Jost oisin osannut tiet Mist armoa anoa? Leip palaista pakota Mist saaha Saappaia? Kuka kengt kenkkejisi? Kuka Paijan Paikattoman Repaleen reijttmn, Joka peittisi perni Joka Sorkat Suojeleisi Varjois Vahtani vajavan; Kuka kuhtuisi tupaansa? Kuka korjoisi Kotiinsa? Kuka Saattaisi Saliinsa? Suojeleisi Suojissansa. Karhu kahtoopi metst Vesasta verinen Ukko Kuurupi mettn Kuningas. Metn ukko uhkoapi, Heti kyv hengen plle; Pahoin ilves irvisteli, Susi Suruni lisisi, Pienet peot pelkoani, Konnat Korvessa kutoivat Korvissani Korsutteli, Sammakot Savipurossa, Ristikkoon rinnalleni Oli matanna Matoja, Tuuli tuonnut toukasia; Onki lieroja letiss Kaivelivat kasvojani, Kaksi kaulalla mateli Kaksi kaivoi Sieramia, Suurin Suuta Syyhytteli, Ukon Koira korvijani Karva hurtta huulijani. Povessani mykr potki Vesi mykr myrkyllinen Vieen hiisi hirvittv Sisiliskoja Sisll. Itku seurasi iloa, Ilo muutti muotoansa Muuttui mustaksi Mureeksi. F. L:ll. Tss kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ja luettavat eritin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi: Mtt-ll ei Mttll, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespin. Senjlkeen kuin ulospuhe vrssys vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Vrssyntytksi listn yksi liika h, esimerkiksi: Mtthll Kovahan Kaunihiissa. Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima. End of Project Gutenberg's Satu Sallisesta; Uni, by Jacob Fredrik Lagervall License: Share Alike